Kovettamalla

Kovettamalla on suomenkielinen termi, joka kuvaa materiaalin muuttumista kovemmaksi tai jäykemmäksi. Tämä muutos voi johtua kemiallisesta reaktiosta, fysikaalisesta rakenteen järjestäytymisestä tai hydratoitumisesta, ja lopputuloksena on usein rakennemassaa, joka on kestävämpi, vähemmän muotoutuva ja usein kemiallisesti tai mekaanisesti vahvempi.

Polymeerien kovettuminen tarkoittaa kemiallista reaktiota tai fysikaalista ristiinkytkentää, joka muuttaa nestemäisen tai pehmeän polymeerin kiinteäksi verkostoksi. Tämä parantaa vetolujuutta, lämpötilankestoa ja kemiallista kestävyyttä. Menetelmiä ovat lämpökovettuminen, UV-kovettuminen sekä kosteuskovettuminen. Esimerkkejä ovat epoksit, polyuretaanit ja silikongit. Kovettumisen nopeuteen ja lopulliseen kovuuteen vaikuttavat lämpötila, aika, katalyyttien määrä ja ympäristöolosuhteet.

Betonissa kovettuminen tarkoittaa sementin hydrataatioprosessia, jonka tuloksena muodostuu kalsiumsilikaattihydraattia (C-S-H) ja kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2). Nämä tuotteet sitovat raaka-aineet ja antavat lujuutta sekä kestävyyttä. Oikea kosteus ja lämpötilan hallinta varhaisvaiheessa parantavat lujuutta. Yleisimmät kovettamismenetelmät ovat jatkuva kastelu, kosteuden ylläpitäminen peittämällä kostealla kerroksella sekä kovettamisaineiden käyttö ja kalvopinnoitteet. Huono kovettaminen voi johtaa kutistumiseen, halkeiluun ja heikentyneeseen kestävyyteen.

Teräksessä kovettaminen tarkoittaa usein lämpökäsittelyä, jolla lisätään kovuutta ja kulutuskestävyyttä. Yleisimmät menetelmät ovat karkaisu (nopea jäähdytys), temperointi (lämpötilan hallittu paluu) sekä vaihtoehtoisesti austemperointi ja normalisointi. Kovettamisen vaikutus riippuu seoksesta, jäähdytysnopeudesta ja jälkikäsittelystä.