Korroosioympäristöt

Korroosioympäristöt viittaavat olosuhteisiin, joissa metallit altistuvat kemiallisille tai sähkökemiallisille prosesseille, jotka johtavat niiden hajoamiseen. Nämä ympäristöt voidaan luokitella useisiin eri tyyppeihin sen mukaan, missä materiaalia käytetään ja millaisille altistuksille se joutuu.

Ilmakehän korroosioympäristöt ovat yleisimpiä ja sisältävät muun muassa sisäilman, teollisuusalueiden ja merellisten alueiden ilmasto-olosuhteita. Ilmassa olevat kosteus, happi, suola, rikkidioksidi ja typen oksidit edistävät metallien ruostumista ja passivoitumista. Maaperässä esiintyvät korroosioympäristöt vaihtelevat maaperän tyypin, kosteuspitoisuuden, pH:n ja suolapitoisuuden mukaan. Erityisesti kostea ja hapeton maaperä voi olla aggressiivinen metallirakenteille.

Vesimäiset korroosioympäristöt, kuten makea vesi, merivesi ja teollisuuden prosessivedet, ovat myös merkittäviä. Merivesi on erityisen aggressiivista suolapitoisuutensa ja happipitoisuutensa vuoksi. Myös seisova vesi ja veden liikkuvuus vaikuttavat korroosion nopeuteen. Teollisuusympäristöissä kemikaalit, kuten hapot, emäkset ja liuottimet, voivat aiheuttaa nopeaa syöpymistä. Korkea lämpötila ja paine ovat myös tekijöitä, jotka nopeuttavat korroosiota tietyissä teollisissa prosesseissa. Lisäksi biomassa ja mikrobit voivat muodostaa erilaisia korroosioympäristöjä, joissa eloperäiset aineet ja mikrobitoiminta edistävät metallien hajoamista. Näiden ympäristöjen tunnistaminen on olennaista materiaalien asianmukaisen suojauksen ja pitkäikäisyyden varmistamiseksi.