Korporaatio

Korporaatio on suomalaisessa oikeuskielenkäytössä termi, jolla tarkoitetaan oikeushenkilöä – juridista persoonaa – joka on luotu perustamiskirjalla tai charterilla ja jolla on omat oikeutensa ja velvollisuutensa erillään sen jäsenten varoista. Korporaatiolla on oikeushenkilöllisyys, omistaa omaisuutta, tekee sopimuksia ja voi olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

Korporaation toiminta ja tarkoitus määräytyvät sen perustamiskirjan ja säännösten mukaan. Se voi olla julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, ja sen hallinto meist johtaa organisaatiota sekä määrittelee sen toiminnan laajuuden ja tavoitteet. Korporaatiot ovat usein muodostuneet yhteisöistä, jotka halusivat hallita omaisuuttaan ja toimintansa omalla oikeudellisella kehyksellään.

Historian ja oikeuskielen kontekstissa korporaatioita on käytetty muun muassa kaupungeista, oppilaitoksista (kuten yliopistoista), käsityöläisnaisista ja ammattiyhdistyksistä sekä uskonnollisista yhteisöistä, jotka ovat toimineet itsenäisinä oikeushenkilöinä. Nykykielessä termi korporaatio on pääosin historiallinen tai akateeminen ilmaus, eikä sitä yleensä käytetä kuvaamaan tavallista yritysjärjestelyä. Modernissa lainsäädännössä vastaavat toiminnot ja oikeushenkilöyhteisöt syntyvät usein osakeyhtiöiden, osuuskuntien, säätiöiden tai julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden kautta.

Korporaatio-käsite esiintyy edelleen erityisesti historioissa ja yliopistojen oikeushenkilöaseman yhteydessä, missä yliopisto toimii oikeushenkilönä omistamatta suoranaisesti kaikkia yksittäisiä jäseniään, vaan itsenäisenä toimijana.