yliopistoista

Yliopistot ovat korkeakouluja, joissa opetusta ja tutkimusta yhdistetään siten, että ne tuottavat sekä yleissivistävää osaamista että syvät asiantuntijuudet. Suomessa yliopistot ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, jotka toteuttavat sekä perus- ja jatko-opetusta että tieteellistä tutkimusta. Ne erotetaan ammattikorkeakouluista, jotka painottavat käytännön työelämän osaamista ja soveltavaa koulutusta.

Suomessa yliopistot rahoitetaan valtion tasolta ja ne ovat julkisoikeudellisia toimijoita. Toimintaa säädellään lailla sekä viranomaisten, kuten opetus- ja kulttuuriministeriön, kautta. Yliopistot ovat autonomisia oppilaitoksia, joiden hallintoa johtaa rehtori ja jonka toimintaa ohjaa yliopiston hallitus sekä tarvittaessa valtioneuvosto.

Tutkintorakenteeltaan yleisiä ovat kandidaatin tutkinto (noin 180 opintopistettä) sekä maisterin tutkinto (noin 120 ECTS). Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot tarjotaan pääosin tutkimusperusteisissa ohjelmissa. Kansainvälisen korkeakoulutuksen edistämiseksi tarjotaan yhä enemmän englanninkielisiä maisteriohjelmia. Opetuskieli vaihtelee ohjelmittain; suomi ja ruotsi ovat yleisiä äidinkieliä, ja useissa ohjelmissa englanti on merkittävä tai pääasiallinen kieli.

Yliopistot vaikuttavat merkittävästi tieteelliseen tutkimukseen, innovaatioihin ja alueelliseen kehittämiseen. Kansainvälinen yhteistyö ja opiskelijoiden liikkuvuus ovat keskeisiä tavoitteita. Monad ja infrastruktuuri sekä kansainväliset partnerisuhteet tukevat näitä toimintoja.