Korkeapaineisia

Korkeapaineisia alueita tarkoitetaan meteorologiassa alueita, joissa ilmanpaine on korkeampi kuin ympäröivillä alueilla. Näille alueille tyypillinen ilmakehän järjestelmä on antisykloni, eli korkeapaineinen alue. Korkeapaine syntyy, kun ilmakehässä laskeutuu ilma ja konvektio on vähäinen, mikä estää pilvien muodostumisen.

Synty ja kehitys. Korkea paine syntyy usein laajoilla korkeapainealueilla, joissa ilman liikemäärän muutokset johtavat ilmaan kohdistuvaan alhaisen ilmakehän vääristyneeseen liikkeeseen. Laskeutuva ilma lämpenee adiabattisesti, mikä vahvistaa vakaata tilaa ja ylläpitää selkeää taivasta. Siksi korkeapaineisiin alueisiin liittyy usein vähäinen pilvisyys ja raittiit toimeentulon edellytykset.

Ilmasto ja vaikutukset. Korkeapaineiset jaksonsa tuovat poutaa ja selkeää tai osin aurinkoista säätä. Tuuli on yleensä heikkoa tai kohtalaista, eikä sadevesiä usein esiinny. Yöpakkaset ja sumu voivat muodostua erityisesti talvella, kun kylmää ilmaa on syntynyt paikallisesti. Kesäisin korkeapaineet voivat tuottaa pitkiä jaksoja aurinkoista ja kuumaa säätä, mikä voi johtaa lämpöaaltoihin.

Liikkuvuus ja kesto. Korkeapaineet liikkuvat suurten ilmavirtujen mukana ja voivat pysyä paikoillaan useita päiviä tai viikkoja, jos säämalli on staattinen. Ne voivat muuttua voimakkaiksi ja laajentua tai supistua paine-eron kasvaessa.

Mittaus ja termit. Ilmanpaine mitataan hehtopascaleina (hPa). Keskipaine korkeapaineen keskuksessa on yleensä 1020–1040 hPa, ja isobaarit kertovat ilmanpaineen vaihtelusta ympärillä. Korkeapaineiset alueet ovat keskeinen osa sääennusteita ja suuria ilmavirtuelementtejä.