Koproliitit

Koproliitit ovat fossiloituneita ulosteita, jotka ovat säilyneet sedimentaaristen kivien sisällä menneisyyden aikakausilta. Nimi tulee kreikan sanoista kopros „kakka“ ja lithos „kivi“. Koproliitteja löytyy maailmanlaajuisesti erilaisten ympäristöjen fossiloituneista kerroksista, ja ne tarjoavat suoraa tai epäsuoraa tietoa muinaisten eläinten ruoansulatuksesta ja ympäristön ekologiasta.

Synty ja säilyminen: Ulosteen permineralisoituminen tapahtuu, kun ulosteen tilalle muodostuu mineraaleja, usein fosfaattia, joka täyttää ja säilyttää rakenteen. Tämä voi tapahtua nopeasti sedimentaatioprosessin yhteydessä vedessä tai maaperässä. Koproliitit pysyvät parhaiten, kun olosuhteet suojaavat niitä liialliselta hajoamiselta ja kosteudelta.

Sisältö ja tunnistus: Koproliitteihin voi jäädä säilyneitä orgaanisia ja epäorgaanisia jäämiä, kuten kasvin osia, siemeniä, luita, karvoja tai muita jäännöksiä. Muoto vaihtelee suuresti: ne voivat olla pyöreitä, soikeita, kapenevia tai pitkänomaisia, ja niiden koko vaihtelee pienistä rakeista useisiin kymmeniin senttimetriin.

Tutkimuksellinen merkitys: Koproliitteja käytetään paleontologiassa ja arkeologiassa ravinnon koostumuksen, ruokailutottumusten ja ruoansulatuksen sekä ympäristön ekosysteemien rekonstruoimiseksi. Analyysit voivat paljastaa esimerkiksi peto–saalis-suhteita, kasvillisuuden vaikutuksia sekä ilmasto- ja sedimentaarisia olosuhteita muinaisuudessa. Koproliitteja on löydetty sekä maateollisista että merellisistä ympäristöistä eri aikakausilta, mukaan lukien dinosauruksia ja muita muinaisia eläimiä koskevat jäännökset.