Kontrollirajat

Kontrollirajat, eli control limits, ovat tilastollisia rajoja, joita käytetään laadunvalvonnassa määrittämään, onko tuotantoprosessi hallinnassaan. Ne muodostuvat ylä- ja alarajasta (yleensä merkitty UCL ja LCL), joiden sisällä tapahtuva mittaustulosotostrategisesti katsotaan hyväksyttäväksi normaalin prosessivaihtelun puitteissa. Kontrollirajat perustuvat historialliseen tai nykyiseen prosessiarvioon ja kuvaavat sitä vaihtelua, joka johtuu yleisistä, pysyvistä syistä (common causes).

Kontrollirajat eroavat määritettäviä tuotteen spesifikaatiorajista. Spesifikaatiot määrittävät tuotteen tai prosessin toleranssit, ja ne voivat sijaita kontrollirajojen sisä- tai ulkopuolella. Kontrollirajat kertovat kuitenkin, millä todennäköisyydellä prosessi on hallinnassa, eivät suoraan tuotteen laatua.

Kontrollikartoissa, kuten X̄- ja R-kartoissa tai yksittäismitoituskartoissa, käytetään kontrollirajoja havaitsemaan poikkeamat. Jos suurin osa pisteistä pysyy rajojen sisäpuolella ja kuviot ovat sattumanvaraisia, prosessi katsotaan hallituksi. Jos pistemenetelmät ylittävät rajat tai havaitaan epärohkeita kuvioita, voidaan epäillä poikkeuksellisia syitä ja tutkimus sekä korjaavat toimenpiteet aloitetaan.

Laskentaperusteet riippuvat käytetystä kartasta. Esimerkiksi X̄- ja R-kartoissa LCL ja UCL voidaan määrittää muodossa X̄ ± A2·R̄, missä R̄ on ryhmävaihtelun keskiarvo ja A2 on ryhmäkoon mukaan määritelty tilastokerroin. Yksittäiskartoissa LCL ja UCL voivat olla X ± 3·σ, missä σ on prosessin vaihteluarvio (tai vastaava). Kontrollirajoja päivitetään, kun prosessi muuttuu niin, että ne vastaavat uutta tilaa ja vaihtelua.