Konservointiprosessit

Konservointiprosessit tarkoittavat systemaattisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on säilyttää ja palauttaa kulttuuriperintöä sekä suojella esineitä, rakennuksia ja arkistomateriaalia vaurioitumiselta. Niihin sisältyy sekä yksittäisten objektien kuin kokoelmien ja tilojen säilyttämisen sekä tutkimuksen tukemisen käytännöt.

Prosessi jakautuu useisiin vaiheisiin. Ensin suoritetaan tilannekartoitus sekä vauriokohtaisten riskien arviointi. Näiden perusteella laaditaan konservointisuunnitelma, jossa määritellään tavoitteet, menetelmät, aikataulut ja tarvittavat materiaalit. Toteutusvaiheessa toteutetaan toimenpiteet kuten puhdistus, stabilointi, kiinnitys, korjaus tai uuden säilytysratkaisun käyttöönotto. Dokumentointi on keskeistä: kaikki käytetyt menetelmät, materiaalit sekä toimenpiteiden vaikutukset kirjataan ja kuvataan. Lopuksi seurataan tilaa ja ryhdytään tarvittaessa jälkiseurintaan tai kunnossapitoon.

Konservointiprosessit sisältävät sekä reaktiivisia toimenpiteitä että ennaltaehkäisevää suojelua. Preventive conservationin piiriin kuuluvat ympäristön hallinta (lämpötila, kosteus, valaistus), asianmukaiset säilytys- ja esillepanoratkaisut sekä säännölliset tarkastukset. Eri materiaaleille – paperille, kankaalle, metalleille, maalauksille, valokuville sekä arkeologisille ja rakennustaide-esineille – tarvitaan räätälöityjä lähestymistapoja, jotta esineiden alkuperäisyys ja tutkimusmahdollisuudet säilyvät.

Koulutuksellisesti konservointi on ammatillinen ala, jossa konservaattorit työskentelevät yhteistyössä museoiden, arkistojen, kirjastojen ja tutkijoiden kanssa noudattaen eettisiä sekä oikeudellisia ohjeita ja dokumentoiden prosessin läpinäkyvästi.