Konsentraatiosta

Konsentraatio (konsentraatio) tarkoittaa aineen määrän suhteellista osuutta tietyssä systeemissä, kuten liuoksessa, seoksessa tai ympäristössä. Se kuvaa, kuinka vahva liuos on tai kuinka suuri osa määriteltyä ainetta siihen kuuluu. Konsentraation ilmaiseminen tapahtuu useilla eri yksiköillä, kuten molaarinen konsentraatio (mol/L, M), massakonsentraatio (g/L), normaalikonsentraatio (N) sekä prosentuaaliset muodot (w/w, w/v, v/v). Myös ppm- ja ppb-arvot käytetään erityisesti pienille pitoisuuksille.

Käytännön merkityksen kannalta konsentraatio liittyy sekä kemiallisten reaktioiden että biologisten prosessien dynamiikkaan. Molaarinen ja massakonsentraatio kertovat, kuinka paljon ainetta on tietyn tilavuuden tai massan sisällä. Konsentraatiogradientti, eli eroa pitoisuuksien välillä oleva ero, on keskeinen ajuri diffuution ja osmoosin kaltaisissa ilmiöissä: aine siirtyy tasapainon suuntaan, jolloin pitoisuus tasaantuu.

Konsentraation muuttamiseen liittyy erilaisia prosesseja. Konsentraatiota voidaan lisää tai vähentää haihduttamalla liuosta, jolloin liuennutta ainetta poistuu ja liuos vahvistuu, tai suurentamalla liuottimen määrää. Sitten erottamismenetelmät, kuten tislaus, haihdutus, kiteytys ja saostus, voivat muuttaa liuoksen koostumusta. Konsentraation mittaamiseen käytetään menetelmiä kuten titraatio, spektroskopia (esim. UV-vis) sekä gravimetriset tai kolmitähdetut menetelmät.

Konsentraatio on myös yleiskielinen käsite, joka viittaa ihmis- tai lavuokon keskittymiskykyyn: keskittymisen tila ja teho ovat olennaisia sekä oppimisessa että työnteossa.