normaalikonsentraatio

Normaalikonsentraatio, englanniksi normality, on kemiallisessa kontekstissa määritelmä, jonka mukaan liuoksen reagointikyky tai ekvivalentin määrä per litra ilmaistaan ekvivalenteina per litra (Eq/L). Se kuvaa liuoksen kykyä osallistua tiettyyn reaktioon, kuten happo–emäreaktioon tai redoksireaktioon. Normaalikonsentraatio ei ole yleiskasvava mitta, vaan se riippuu siitä, mikä reaktio on kyseessä.

Laskukaava ja perusperiaate: normaalikonsentraatio N on suureen M (molaarisuus) kerroin n suhteen, eli N = M × n. Tässä n on kyseisen reaktion ekvivalenssien määrä per myötävaikuttavan moolin. Esimerkiksi happona käytettäessä H2SO4: n = 2 (kaksi H+-ionia per molekkua voidaan neutraloida), joten 0,5 M H2SO4 vastaa 1,0 Eq/L kun sekä protonit reagoivat happo–emäreaktiossa. Monoproottista happoa, kuten HCl, varten n = 1, jolloin 1 M HCl on 1 Eq/L. Pelkistettynä yksi ekvivalenssi vastaa yhtä molekyylin reagoivaa kapasiteettia.

Käytännön näkökulmia: normaalikonsentraatio on reaktiokohtainen, ja siksi sen arvo voi vaihdella riippuen siitä, millä reaktiolla sitä tarkastellaan. Siksi normaalikonsentraatio on kätevä tietyissä titraatioissa (hapot–emäät, redox), mutta monissa tapauksissa käytetään mieluummin molaarisuutta tai muita koncentraatiomittoja, jotta mitta pysyy johdonmukaisena eri reaktioissa.

Rajoitukset: koska normaalikonsentraatio riippuu reaktiosta, se ei ole kelvollinen yleiskonkreettinen mitta samalla tavalla kuin molaarisuus. Se on kuitenkin hyödyllinen työkalu tiettyjen stoikiometrien laskemiseen.