Kompostoitumisessa

Kompostoituminen on biologinen hajoamisprosessi, jossa orgaaniset jätteet muuttuvat humusmaiseksi, ravinteikkaaksi massaksi. Prosessi tapahtuu pääosin aerobisessa tilassa, eli hapen avulla, ja sitä ohjaavat mikrobiyhteisöt sekä suuremmat eliöt. Kompostoitumisen tavoitteena on vähentää biojätteen määrää ja palauttaa ravinteita maaperään sekä parantaa sen rakennetta ja vedenläpäisevyyttä.

Raaka-aineet voidaan jakaa vihreisiin (typpipitoiset, kuten ruoho, keittiöjätteet) ja ruskeisiin (hiiltä sisältävät, kuten lehdet, paperi, risut). Suositellaan tasapainoa noin 25–30:1 hiili–typpi -suhteessa sekä kosteutta noin 40–60 prosenttia. Hapenkulku on tärkeää, siksi sekoittamista, ilmastusta ja tarvittaessa ilmanvaihtoa tulee harjoittaa säännöllisesti. Lämpötilan ollessa noin ja välillä muodostuu mesofiilinen vaihe, jonka jälkeen alkaa termofilinen vaihe, jolloin lämpötila pysyy korkealla (noin 40–65°C) pitkähkön ajan ja patogeenit vähenevät. Kypsytysvaiheessa hajoaminen hidastuu ja lopullinen komposti tasapainottuu.

Käytännössä kompostointi voidaan tehdä avohankona, kääntäen liettä (kääntöpaalut tai kompostikehikot), pienemmissä tiloissa astustopeissa tai suljetuissa säiliöissä (in-vessel). Bokashi-tyyliset anaerobiset esikäsittelyt voivat olla osa prosessia, mutta ne eivät tuota täysimittaista steriiliä kompostia ilman seuraavaa aerobista kypsytystä.

Valmis komposti on tummaa, murenevaa ja maanläheisesti tuoksuvaa. Se parantaa maaperän rakennetta, vedenpidätykykyä ja ravinne- kiertoa, mutta käytetään kohtuudella, jotta vältetään ravinteiden liiallinen lisääntyminen kasveille. Kypsyys voidaan varmistaa käyttämällä kosteuden ja hajun sekä rakeisuuden tarkkailua.