Komplementtireseptoreiden

Komplementtireseptoreiden ovat solujen pinnalla sijaitsevia proteiineja, jotka tunnistavat ja sitovat komplementtijärjestelmän aktivoituneita komponentteja, kuten C3b-, C3dg- ja C4b-fragmenteja sekä C5a- ja C3a-oppiineja. Nämä reseptorit ovat tärkeitä immuunivasteen säätelyssä ja auttavat soluja, kuten fagosyyttien ja B-solujen, tunnistamaan ja poistamaan patogeenejä tai vaurioituneita soluja. Komplementtireseptoreiden toiminta on keskeinen osa sekä luonnollista että adaptiivista immuunivastetta.

Komplementtireseptoreita tunnetaan useita eri tyyppejä, joista merkittävimmät ovat CR1 (komplementtireseptori 1), CR2, CR3 ja CR4. CR1 sitoutuu C3b- ja C4b-fragmenteihin ja toimii sekä fagosytoosin että komplementtijärjestelmän aktivoinnin säätelijänä. CR2 tunnetaan paremmin CD21-merkkinä ja sitoutuu C3dg-fragmenttiin, mikä on tärkeää B-solujen aktivoinnissa ja muistisolujen muodostumisessa. CR3 ja CR4 ovat integriiniperheeseen kuuluvia reseptoreita, jotka tunnistavat C3bi-fragmentin ja osallistuvat fagosytoosiin.

Komplementtireseptoreiden häiriöt voivat johtaa immuunivasteen epäonnistumiseen tai liialliseen tulehdusreaktioon. Esimerkiksi CR2:n mutaatiot liittyvät autoimmuunisairauksiin, kuten systeemiseen lupus erythematosukseen (SLE), kun taas CR3:n toimintahäiriöt voivat heikentää fagosytoosia ja lisätä infektioriskiä. Lisäksi tietyt patogeenit, kuten bakteerit ja virukset, voivat estää reseptoreiden toimintaa välttääkseen eliminointia.

Komplementtireseptoreiden tutkimus on edistänyt ymmärrystä immuunijärjestelmän mekanismeista ja tarjoaa potensiaalia uusille hoitokeinoille autoimmuunisairauksien ja infektioiden hoitoon. Tutkimus keskittyy muun muassa reseptoreiden rakenteen ja toiminnan selventämiseen sekä niiden mahdolliseen manipulointiin terapeuttisiin tarkoituksiin.