Kokorajoitukset

Kokorajoitukset ovat kehoon liittyviä rajoitteita, jotka voivat vaikuttaa yksilön kykyyn suorittaa liikkejä, osallistua toimintoihin tai toimia tietyllä tavalla. Ne voivat olla tilapäisiä tai pysyviä ja ne voivat johtua terveydentilasta, vammasta, lääkityksen vaikutuksista, turvallisuus- tai säädöksistä sekä ympäristötekijöistä. Termiä käytetään eri aloilla, kuten lääketieteessä, liikunta- ja urheilussa sekä työelämässä.

Sovellusalueet ja luonne. Urheilussa kokorajoitukset voivat liittyä fyysisiin toleransseihin, terveydenvaroituksiin tai kilpailusääntöihin, sekä luokituksiin, jotka erottelevat osallistujien kykyjä. Terveydenhuollossa ne ilmenevät ohjeina, jotka rajoittavat esimerkiksi liikkeitä, toimintoja tai lääkityksen käyttöä osana kuntoutusta tai hoitoa. Työelämässä kokorajoitukset voivat tarkoittaa turvallisuus- ja toimintaesteitä, joissa tietyt tehtävät vaativat sovittuja rajoituksia tai mukautuksia. Esteettömyyden ja yhteiskunnallisen osallistumisen kontekstissa kokorajoitukset voivat heijastua ympäristön suunnittelun tarpeisiin sekä tukeviin ratkaisuisiin, jotka mahdollistavat osallistumisen.

Arviointi ja hallinta. Kokorajoitukset arvioidaan usein lääkärin, fysioterapeutin tai kuntoutuksesta vastaavan ammattilaisen toimesta. Arvioinnin tuloksena laaditaan suunnitelma, joka voi sisältää palautumisaikataulun, harjoitus- tai kuntoutusohjelmia sekä mukautettuja toimintamalleja. Tarvittaessa käytetään teknisiä apuvälineitä, turvallisuussäädöksiä tai ympäristön muutoksia, jotta osallistuminen tai toimintakyky voidaan turvata mahdollisimman turvallisesti.

Keskustelu ja merkitys. Kokorajoitukset ovat osa yksilön terveys- ja toimintakyvyn huomioimista. Ne voivat herättää kysymyksiä autonomiaa vastaan turvallisuutta sekä oikeudenmukaisia mukautuksia ja tasa-arvoa. Yleisellä tasolla tavoitteena on tasapainottaa yksilön mahdollisuudet osallistua ja nauttia toiminnasta sekä taata turvallisuus ja hyvinvointi.