Kokeilutyypit

Kokeilutyypit ovat tutkimusmenetelmien mukaan tehtyjä luokitteluita, jotka kuvaavat miten kokeet on suunniteltu ja toteutettu. Niiden avulla voidaan kuvailla syy-vaikutussuhteiden selvittämisen erilaisia lähestymistapoja sekä sitä, missä ympäristössä tulokset syntyvät. Kokeilutyypit voidaan jakaa sekä kokeellisiin että ei-kokeellisiin lähestymistapoihin, ja niiden valinta vaikuttaa siihen, miten tuloksia voidaan yleistää ja miten tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida.

Laboratoriokokeet ovat kontrolloidussa ympäristössä tehtyjä kokeita, joissa tutkija säätelee ympäristötekijöitä ja mittaa riippuvaa muuttujaa. Tämä parantaa sisäistä validiteettia, mutta voi rajoittaa ulkoista yleistettävyyttä. Kenttäkokeet puolestaan toteutetaan todellisissa olosuhteissa, jolloin tulokset heijastavat käytännön tilanteita, mutta kontrollin aste on rajallisempi.

Satunnaistetut kontrolloidut kokeet, eli RCT:t, ovat usein kultastandardi monilla aloilla. Niissä osallistujat jaetaan satunnaisesti kokeelliseen ja kontrolliryhmään, ja vaikutukset rekisteröidään erikseen. Kvasi-kokeet ovat suunnittelultaan lähestymistapoja, joissa satunnaistamista ei voida toteuttaa täydellisesti, esimerkiksi ennen/jälkeen-tutkimukset tai vertailuryhmien luonnolliset parit. Luonnolliset kokeet hyödyntävät tapahtumia tai politiikan muutoksia, joita ei tutkimuksellisesti manipuloida, mutta jotka mahdollistavat kontrollin osan toteuttamisen tilastollisin menetelmin.

Pilotti- tai esikokeilut ovat pienimuotoisia kokeiluja, joiden tarkoituksena on testata tutkimussuunnitelman toimivuutta ennen laajempaa tutkimusta. Simulointi- tai tietokonesimulaatiokokeet käyttävät mallinnusta ja voivat täydentää todellisia kokeita. Kokeilutyyppejä arvioidaan etiikan, replikoinnin ja tulosten yleistettävyyden näkökulmasta. Kokeilujen valinta riippuu tutkimuskysymyksestä, resursseista ja kohderyhmästä.