Koivunlehti

Koivunlehti on koivupuun (Betula-suku) lehti, jota käytetään sekä perinteisessä rohdoskasviperäisessä käyttö- että nykyisessä terveys- ja kosmetiikanteossa. Suomessa yleisimpiä lajeja ovat hieskoivu (Betula pendula) ja isovihta eli tunturikoivu (Betula pubescens). Lehti on yksittäinen, vastakkain asettuva ja soikea–kolmikulmainen kappale, reunat sahalaitaiset, ja keskiruusun päällä on lyhyt varsi. Lehden iho on vihreä, syksyllä kellanruskea tai keltainen.

Alkuperä ja ekologinen asema: Koivut kasvavat laajoina metsän reunuksilla, soilla ja vesistöjen lähellä pohjoisella ja boreaalisella vyöhykkeellä. Suomessa koivut ovat yleisiä havu- ja lehtimetsissä sekä puutarhoissa. Lehdet puhkeavat keväällä ja muuttuvat syksyllä vihreästä kellertävän oranssiksi tai punertavaksi ennen putoamista.

Käyttö ja valmistus: Lehdet kerätään yleensä keväällä myöhemmin lehteen kasvatuksen aikana, kun lehdet ovat nuoria ja tuoksuvia. Kuivaus ja varastointi tehdään ilmavasti suojassa valolta ja kosteudelta. Lehdet käytetään teessä tai infuusiossa sekä rohdosvalmisteissa; niitä arvostetaan diureettisten, tulehdusta lievittävien ja aineenvaihduntaa tukevien ominaisuuksiensa vuoksi. Suomessa koivunlehtitee on yleinen kotikonstina virtsan erityksen edistämiseen ja tukemaan aineenvaihduntaa, sekä käytetään osana kevätkarkoituksia.

Sovellukset ja turvallisuus: Koivunlehtien aktiiviset aineosat sisältävät flavonoideja, fenolisia yhdisteitä ja saponiineja, jotka voivat vaikuttaa tulehdukseen ja virtsaneritykseen. Raskauden aikana tai suurina määrinä käytettynä ne voivat aiheuttaa haittoja; pitkäaikaisesta tai suurkäytöstä tulisi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Koivunlehti ei korvaa lääketieteellistä hoitoa.