Kohtauslääkkeet

Kohtauslääkkeet, tunnetaan myös antikonvulsiiveina tai epilepsialääkkeinä, ovat lääkkeitä, joita käytetään ensisijaisesti epilepsian hoitoon. Niiden pääasiallinen tehtävä on ehkäistä tai vähentää epilepsiakohtauksia. Epilepsia on neurologinen sairaus, jolle on ominaista toistuvat, hallitsemattomat sähköpurkaukset aivoissa, jotka aiheuttavat kohtauksia. Kohtauslääkkeet vaikuttavat keskushermostoon tasapainottamalla aivojen hermosolujen välistä toimintaa.

Nämä lääkkeet toimivat useilla eri mekanismeilla. Jotkut niistä voivat lisätä gamma-aminovoihapon (GABA) vaikutusta, joka on aivojen tärkein estävä välittäjäaine. GABA vähentää hermosolujen aktiivisuutta, mikä voi auttaa estämään liiallista sähköpurkausta. Toiset kohtauslääkkeet voivat estää natrium- tai kalsiumkanavia hermosolujen kalvoilla. Näiden ionikanavien salpaaminen vähentää hermosolujen kykyä lähettää nopeita sähköisiä signaaleja, mikä hidastaa ja tasoittaa aivojen sähköistä toimintaa.

Kohtauslääkkeitä on useita erilaisia, ja lääkärin valinta riippuu potilaan epilepsian tyypistä, kohtausmuodoista ja muista yksilöllisistä tekijöistä. Hoito on usein elinikäinen, ja lääkityksen aloitus, muuttaminen tai lopettaminen vaatii aina lääkärin valvontaa. Haittavaikutukset ovat mahdollisia, ja ne vaihtelevat lääkkeestä ja potilaasta toiseen. Yleisiä haittavaikutuksia voivat olla uneliaisuus, huimaus, tasapainovaikeudet tai ruoansulatusongelmat. Joissakin tapauksissa kohtauslääkkeitä voidaan käyttää myös muiden tilojen, kuten hermokivun tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.