Kohisteisuus

Kohisteisuus on suomalainen termi, jolla kuvataan ilmaisun laadullista ominaisuutta, jossa puhe tai teksti liioittelee, dramatisoi tai esittää asioita voimakkaammin kuin niiden todellisuus. Ilmiö viittaa usein siihen, että viestintä pyritään hajauttamaan tai viestimään vaikutelmaa sen sijaan, että keskittyisi tarkkuuteen ja objektiivisuuteen. Kohisteisuutta voidaan tarkastella sekä kirjoitetussa että puhuttussa viestinnässä, mukaan lukien uutisointi, poliittinen puhe ja mainonta.

Sanan taustalla on ajatus liioittelusta ja dramatisoinnista; kohisteisuus muodostuu sanan perusrungon sekä -isuus-suffiksin yhdistelmästä, ja sitä käytetään kuvaamaan tilaa tai luonnetta. Käytännössä termiä sovelletaan analyysissä, jossa kiinnitetään huomiota siihen, miten vahvoin sanamuodoin, adjektiivein ja kielikuvin hohditaan, millä tavoin todellisuutta rajataan tai korostetaan.

Kohisteisuutta esiintyy erityisesti mediassa, poliittisessa keskustelussa ja mainonnassa, mutta sitä voidaan havaita myös sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa yleisesti. Se voi toimia sekä vaikuttamisen välineenä että viestinnän keinona kiinnittää huomio, mutta siihen liittyy usein riski harhaanjohtavuudesta ja luotettavuuden heikkenemisestä, jos liioittelu on jatkuvaa tai epäasiallista.

Käytännön näkökulmassa kohisteisuus erovaa pelkästä liioittelusta: kohisteisuus viittaa usein systemaattiseen tai yleisesti ottaen erityisen vahvaan dramatisointiin, kun taas liioittelu voi olla lyhytaikaisempi tai yksittäinen. Termiä käytetään analysoivasti viestinnän laadun ja uskottavuuden arvioinnissa. Lisänä nähdään usein suhteet hyperboleen ja sensaationalismiin.

See also: hyperbole, sensationalism.