Koepalatutkimus

Koepalatutkimus on lääketieteellinen prosessi, jossa kudosnäyte otetaan potilaan elimistöstä diagnostisten tai tutkimuksellisten syiden vuoksi. Näytteen avulla tutkitaan kudoksen rakennetta, solutyyppejä sekä mahdollisia sairauksia, kuten syöpää, tulehduksellisia tiloja tai infektiota.

Koepalatutkimuksessa käytetään erilaisia otto­menetelmiä. Neulabiopsia (pienemmät näytteet esimerkiksi rintapinnasta, maksasta tai keuhkoista), ydin- tai kirurginen koepala, endoskooppinen koepala (esimerkiksi ruoansulatuskanavasta tai keuhkoputkesta), sekä punch-biopsia iho- tai ihosäikeiden tutkimukseen. Otantamenetelmä valitaan potilaan tilan ja kohdekudoksen mukaan.

Indikaatioita koepalatutkimukselle ovat epäillyt sairaudet, kuten neoplasmat, tulehdukselliset tai infektiolliset tilat, sekä hoidon tarpeen tai hoitovasteen arviointi. Näytteen laatu ja oikea kohdentaminen vaikuttavat voimakkaasti diagnoosin varmuuteen.

Menettelyyn liittyy etukäteen potilaan informed consent, arviointi ja mahdollinen paikallis- tai yleisanestesia. Näytteen keräys on yleensä nopeasti tehtävä toimenpide, jonka jälkeen kudos viedään laboratorioon histopatologiseen tutkimukseen. Näytteestä voidaan tehdä lisätutkimuksia, kuten immunohistokemiallisia analyysejä tai molekyylitutkimuksia, diagnoosin tarkentamiseksi.

Pellto raportoi patologian asiantuntija, ja tulokset liitetään potilaan hoitokertomukseen. Biopsiassa esiintyvät riskit ovat yleensä lieviä, kuten kipu tai verenvuoto, mutta harvoin komplikaatioita voi ilmetä. Koepalatutkimukset ovat keskeinen työkalu sekä kliinisessä diagnostiikassa että tutkimuksessa, ja niiden tuloksia käytetään hoitosuunnittelun tukena.