Kloorikaasujen

Kloorikaasujen käsite kattaa klooria sisältävät kaasumaiset yhdisteet, joita esiintyy sekä puhtaassa kloorikaasussa (Cl2) että sen kanssa muodostuvissa kaasumuodoissa sekä hetero-atomiyhdisteissa. Yleisesti näihin kuuluvat sekä puhdas kloorikaasu kuin ajan myötä syntyvät tai teollisuudessa tuotetut klooriyhdisteet, jotka voivat olla kaasumaisessa tilassa huoneenlämpötilassa tai helposti höyrystyviä.

Puhtaassa kloorikaasussa (Cl2) kloori esiintyy diatomisena molekyylinä. Se on väritöntä tai hailuvankeltaista ja sillä on voimakas, pistävä haju. Cl2 on erittäin reaktiivinen ja myrkyllinen sekä kudoksille että hengitysteille; se reagoi veden kanssa muodostaen suolahappoa (HCl) ja hypokloriittihappoa (HOCl). Tällainen reaktiokyky tekee kloorikaasusta sekä tärkeän raaka-aineen että vaarallisen aineen.

Laajemmassa merkityksessä klooria sisältävät kaasumaiset yhdisteet kattavat useita eri aineita, kuten phosgene (COCl2), chlorine dioxide (ClO2), sulfuryl chloride (SO2Cl2) sekä erilaiset orgaaniset klooriyhdisteet (esimerkiksi metyyli- ja diklorometaanityypit). Monet näistä ovat myrkyllisiä, ärsyttäviä tai erittäin reaktiivisia ja niitä käytetään teollisuudessa aseiden sijaan esimerkiksi raaka-aineina kemiallisiin prosesseihin, desinfektioihin tai pienemmissä määrissä laboratorio-olosuhteissa.

Turvallisuus ja ympäristövaikutukset ovat keskeisiä teemoja kloorikaasujen osalta. Altistuminen voi aiheuttaa hengitysteiden vaurioita, silmä- ja ihoreaktioita sekä pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Kloorikaasujen varastointi ja käsittely tapahtuvat erikoisvarustein, kiinnitettyinä asianmukaisiin sankoihin ja ilmanvaihtojärjestelmin sekä käyttämällä kaasunilmaisimia. Ympäristövaikutukset liittyvät etenkin klooriyhdisteiden emissioihin, joiden torjunta ja sääntely ovat osa kansainvälisiä ilmasto- ja kemikaaliturvallisuussopimuksia. Phosgenen ja muiden haitallisten kloorikaasujen historialliset käyttötavat ovat vaikuttaneet kehitykseen kemikaaliturvallisuudessa sekä sääntelyssä.

---