Kloonausprosessi

Kloonausprosessi viittaa biologiseen menettelyyn, jolla geneettisesti identtisiä kopioita tuotetaan alkuperäisestä solu- tai yksilöaineksesta. Kloonausta jaetaan yleisesti kahteen päämuotoon: reproduktiivinen kloonaus, jonka tavoitteena on uuden yksilön syntyminen, sekä terapeuttinen kloonaus, jonka tarkoituksena on tuottaa solu- ja kudosvalmisteita tutkimus- tai hoitokäyttöön ilman elävän yksilön syntymää.

Yleisin tekninen toteutus on somatic cell nuclear transfer (SCNT). Siinä aikuisen yksilön somaattisen solun tuma siirretään munasolun tyhjään tumaonteloon. Munasolu aktivoidaan käynnistämään solujakautuminen, ja kehittyvä embryo kasvatetaan laboratoriossa. Kun solu kehittyy, siitä voidaan valmistaa klooni-embryo, jonka voi implantoida vastaanottajayksilön kohtuun tai käyttää tutkimustarkoituksiin kulttuuriolosuhteissa.

Käyttökohteet ja kehitys ovat moninaisia. Kloonausta on kokeiltu useissa eläinlajeissa sekä tutkimus- että tuotantoympäristöissä; tunnetuimpana esimerkkinä Dolly the sheep vuonna 1996. Eläinkokeissa on pyritty tehostamaan tuotantoa, tutkimaan sairauksia tai säilyttämään uhanalaisia lajeja. On kuitenkin tärkeää huomata, että kloonaus ei välttämättä tuota identtistä yksilöä kaikilla ominaisuuksilla, sillä epigenetiikka ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa ilmenemiseen.

Eettiset ja lainsäädännölliset näkökohdat ovat keskeisiä. Useissa maissa ihmisen reproduktiivinen kloonaus on kielletty tai tiukasti säännelty, ja terapeuttisen kloonauksen sääntely vaihtelee. Tutkimuksessa painotetaan sekä eläinten hyvinvointia että turvallisuutta sekä sääntelyn tarvetta.