Kivunhoidon

Kivunhoito on lääketieteen ala, joka keskittyy kivun arviointiin, lievittämiseen ja seurantaan sekä akuutissa että kroonisessa kivussa. Tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua sekä ehkäistä kivun pitkäaikaisia vaikutuksia. Kivunhoito toteutuu kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kivun taustatekijät, fyysisen tilan, psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaaliset tekijät.

Kivun arviointi perustuu potilaan kertomukseen sekä kipua mittaaviin välineisiin kuten NRS- tai VAS-asteikoihin, ja se yhdistetään toiminnallisiin arvioihin sekä elinympäristön tekijöihin. Hoitosuunnitelma laaditaan potilaan tavoitteiden mukaisesti ja sitä seurataan säännöllisesti.

Kivunhoito on usein monimuotoista. Lääkkeellisiä keinoja ovat perusanalgeetit (parasetamoli), ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet sekä tarvittaessa lyhytaikainen opioidilääkitys, aina huolellisen riskin ja seurannan alla. Adjuvanttilääkkeitä käytetään tietyntyyppisissä kivuissa. Ei-lääkehoitoja ovat fysioterapia, liikunta, kognitiivinen käyttäytymisterapia, rentoutumistekniikat sekä lämmön ja kylmän terapian vaikutukset. Potilaan omaohjaus ja toimintakyvyn ylläpito ovat keskeisiä.

Interventiot voivat olla tarpeen tietyissä tapauksissa; ne voivat sisältää alueellisia puudutuksia, epiduraaliterapeuttisia toimenpiteitä sekä neuromodulaatiohoitoja.

Kivunhoito on moniammatillista, ja siihen osallistuvat muun muassa anestesiologit, fysioterapeutit, psykologit, sairaanhoitajat sekä sosiaalityöntekijät. Erityisryhmiä ovat lapset ja nuoret, vanhukset sekä syöpä- ja palliatiivisen kivun potilaat.