Kiviluonnon

Kiviluonnon on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan kivipitoisia, kallioisessa maastossa hallitsevia maisemia. Siinä korostuu kiven näkyminen sekä maanpinnan kasvillisuuden niukkuus, mikä antaa alueelle karun ja kestävän ilmeen. Termi ei ole vakiintunut kaikissa tieteenlähteissä, mutta sitä esiintyy erityisesti alueellisissa ja ympäristöaiheisissa teksteissä.

Nimi muodostuu sanoista kivi ja luonto sekä liitteestä -n, joten kiviluonnon voi ajatella viittaavan kivisen luonnon tilaan tai ominaisuuksiin. Käytössä termi kuvaa geologisesti kivikkoisia ja maaperältään niukkoja alueita, kuten kallioisia vyöhykiä, jyrkänteitä sekä kivikkoisia laakeita alueita, joilta käytössä on usein suolainen tai vähän multaa sisältävä kasvillisuus.

Käytännön merkitys: Geologiassa ja geomorfologiassa kiviluonnon kaltaiset maisemat ovat mielenkiintoisia, koska ne paljastavat kallioperän rakennetta, eroosion vaikutuksia sekä veden liikkumista maisemassa. Ekologisesti ne tukevat laajaa lajistoa, joka on sopeutunut niukkaan maaperään ja kuivaan, aurinkoiseen ilmastoon. Alueiden hallinnassa ja suojelussa huomioidaan sekä maisemallinen arvo että pieneliöiden ja kasvilajien erityistarpeet, ja virkistyskäyttö, kuten patikointi, on suunniteltava kestävällä tavalla.

Huomautettavaa on, että kiviluonnon ei ole yleiskäytössä oleva käsite, ja sen tarkka määritelmä voi vaihdella kirjoittajan ja kontekstin mukaan.