Kirjaintunnukset

Kirjaintunnukset ovat kirjoitusjärjestelmän tunnusmerkkejä, jotka edustavat yksittäisiä kirjaimia tai niiden muotoja. Jokainen kirjaintunnus on yleensä yksi symboli, jonka avulla kirjoitetaan ja joka vastaa ääntä tai äänteen erottelua kielessä. Kirjaintunnukset muodostavat kirjoitusjärjestelmän perus digitaalisen ja inhimillisen käsittelyn kohdan: ne mahdollistavat sanojen havaitsemisen, oikeinkirjoituksen ja lukutavan.

Käyttö vaihtelee kielestä ja kirjoitusjärjestelmästä riippuen. Latinalaista perusta käyttävissä kielissä kirjaintunnuksia ovat esimerkiksi aakkosten kirjaimet sekä tarvittaessa diakriittiset merkit, kuten ä ja ö suomalaisessa kirjoituksessa. Eri skriptien, kuten kyrillisen tai kreikkalaisen, kirjaintunnukset eroavat toisistaan sekä muodotensa että äännevastineidensa suhteen. Digitaalisessa tekstissä kirjaintunnukset ovat Unicode-merkintöjä, jotka voivat olla yksittäisiä kirjaimia tai yhdistettyjä merkkejä (esimerkiksi perusmerkki plus diakritiikka).

Lukutaidon ja kielitieteen kontekstissa kirjaintunnukset voidaan erottaa toisistaan sekä fonologisesti että ortografisesti. Niiden oikea käyttö on olennaista oikeinkirjoituksessa, sanavarastossa ja tekstin käsittelyssä. Tekstinkäsittely- ja kieliteknologiaan liittyvät järjestelmät käsittelevät kirjaintunnukset yksikköinä, huomioiden merkin koon, diakriittiset merkit ja muut visuaaliset variaatiot.

Katso myös: kirjaimet, aakkoset, Unicode, diakriittiset merkit.