sanavarastossa

Sanavarasto tarkoittaa yksilön hallitsemaa sanaston kokonaisuutta: sanoja, joita henkilö tunnistaa, ymmärtää ja käyttää. Termi kattaa sekä perussanojen merkitykset että niiden taivutusmuodot, kollokaatioita sekä idiomeja koskevan tiedon. Kun puhutaan sanavarastosta, viitataan myös sanaston inessiivimuotoon, eli sanavarastossa-tilaan.

Sanavarasto rakentuu mielensisäiseen mental lexikoniin, jossa sanat ovat yhteydessä merkityksiin, syntaksiin ja käyttökonteksteihin. Sanoja voidaan pitää aktiivisessa sanavarastossa (helposti käytettävissä puheessa ja kirjoituksessa) tai passiivisessa sanavarastossa (ymmärrettyjä, mutta ei välittömästi käytettyjä).

Sanavaraston koon arviointi tapahtuu erilaisilla testeillä ja sanalistojen avulla. Yleisesti koko kasvaa kielenkäytön ja altistumisen kautta: lukemisen, kuulemisen, keskustelun ja kirjoittamisen harjoittaminen laajentaa sekä aktiivista että passiivista sanavarastoa. Säännöllinen harjoittelu ja kontekstin monipuolinen käyttö tehostavat oppimista.

Merkitys: laaja sanavarasto tukee ymmärtämistä, viestinnän sujuvuutta ja tekstin tulkintaa. Kielitieteessä sanavarastoa tarkastellaan osana mentalista lexikonia, jossa sanojen semanttiset ja syntaktiset yhteydet sekä frekvenssi vaikuttavat kielen käsittelyyn. Kieltenoppimisen yhteydessä sanavaraston kehittäminen on keskeinen osa oppimista, ja sitä voidaan tukea lukemisen ohella sanastoharjoittelulla sekä kontekstikohtaisten yhteyksien harjoittelulla.

Monikielisissä yhteyksissä sanavarastot voivat olla erillisiä tai osittain yhteisiä; kaksikielisillä on sekä kielikohtaisia että yhteisiä sanoja, ja kielten välinen siirtovaikutus voi rikastuttaa kummankin kielen sanavarastoa.