Kiinteäverkossa

Kiinteäverkossa tarkoittaa telekommunikaation palveluita, jotka toimitetaan kiinteän infrastruktuurin kautta, kuten kuitu- tai kupariverkon avulla, kotiin tai toimistoon asti. Palvelut ovat suurelta osin saatavilla kiinteän yhteyden kautta riippumatta asiakkaan liikkeestä, ja ne voivat sisältää laajakaistan, äänipalvelun sekä televisio- ja datasisältöjä. Kiinteäverkko eroaa mobiiliverkoista siten, että siirto- ja reititystekniikka sekä yhteyden jakelu ovat pääosin kiinteitä.

Teknologiat ja arkkitehtuurit kiinteässä verkossa kattavat useita ratkaisuja. Päävaihtoehdoissa on kuitu- ja kuparivaihtoehtoja. Fibre-to-the-Home (FTTH) tai Fibre-to-the-Building (FTTB) käyttää valokuitua aina asiakkaan kotiin tai rakennukseen asti, usein GPON- tai EPON-tekniikalla, jossa palveluntarjoaja jaetaan kuituverkkoa useamman asiakkaan kesken. Fiberin lisäksi käytetään kiinteitä DSL-tekniikoita, kuten ADSL tai VDSL2, jotka hyödyntävät olemassa olevaa kupariverkkoa. Kaapelitelevisio- ja internetpalveluissa hyödynnetään DOCSIS-standardeja (kuitujen sijasta koaksiaalikaapeli). Asiakkaan päässä on modeemi tai optinen verkkosäde (ONT) sekä reititin.

Ominaisuudet ja etuudet kiinteässä verkossa ovat korkea ja vakaasti saatavilla oleva nopeus, alhaisempi latenssi ja paremmat palvelutasot kuin monissa mobiiliverkoissa. Kustannukset ja asennus voivat kuitenkin vaikuttaa saatavuuteen sekä hintaan, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Kiinteäverkko on yleisesti hyvä perusta kotikäyttöön, videotoistoon, etätyöhön ja palvelukokonaisuuksiin, kuten IPTV ja VoIP.

Kehitys keskittyy sekä kuituverkon laajentamiseen että verkkojen kilpailukyvyn parantamiseen, mukaan lukien kupurangan korvaaminen valokuidulla sekä pienten ja keskisuurten yritysten kiinteälaajakaistapalvelut. Regulaatio, yhteisyyskäytännöt ja verkkojen omistusoikeudet vaikuttavat kiinteän verkon kehitykseen sekä tarjoomien saatavuuteen.