Kiinteäfaasitekniikat

Kiinteäfaasitekniikat, tunnetaan myös nimellä solid-phase techniques, ovat joukko laboratoriotekniikoita, joissa kemiallisia reaktioita tai erotteluja suoritetaan kiinteän tukimateriaalin, kuten polymeerin tai silikan, pinnalla. Tämä tukimateriaali toimii alustana, johon reagoivat aineet sitoutuvat, jolloin ne ovat helposti erotettavissa reaktioseoksesta pesemällä.

Yksi yleisimmistä kiinteäfaasitekniikoista on kiinteäfaasipohjainen synteesi, jota käytetään laajasti peptidien, oligonukleotidien ja muiden biomolekyylien valmistuksessa. Tässä menetelmässä reagenssit lisätään peräkkäin tukimateriaaliin, ja jokaisen reaktiovaiheen jälkeen ylimääräiset reagenssit ja sivutuotteet huuhdellaan pois. Tämä mahdollistaa synteesin automatisoinnin ja korkean puhtausasteen saavuttamisen.

Toinen merkittävä kiinteäfaasitekniikka on kiinteäfaasiuutto (Solid-Phase Extraction, SPE). SPE:tä käytetään näytteen esikäsittelyyn ja yhdisteiden eristämiseen monimutkaisista seoksista, kuten biologisista nesteistä tai ympäristönäytteistä. Näyte johdetaan kolonnan läpi, joka sisältää kiinteää faasia, joka sitoo halutut analyytit. Tämän jälkeen analyytit eluoidaan sopivalla liuottimella.

Kiinteäfaasitekniikat tarjoavat useita etuja, kuten reaktioiden ja erottelujen nopeuden, yksinkertaistetun työnkulun ja mahdollistavat tehokkaan työskentelyn pienillä ainemäärillä. Ne ovatkin olennainen osa nykyaikaista synteettistä kemiaa, lääkekehitystä ja analyyttistä kemiaa.