kiinteäfaasitekniikoista

Kiinteäfaasitekniikat, suomeksi kiinteäfaasimenetelmät, ovat analyyttisiä ja synteettisiä prosesseja, joissa reagenssit tai analyytit immobilisoidaan kiinteään kantajaan, kuten hartsipatsaaseen tai gyöngyihin. Tämä mahdollistaa reaktioiden tai erotusten toteuttamisen tehokkaammin ja usein automaattisemmin kuin perinteisillä liuoksessa tapahtuvilla menetelmillä. Kiinteä faasi toimii tukirakenteena ja mahdollistaa helpomman erottamisen reaktioseoksesta pesemällä tai huuhtelemalla.

Yleisiä kiinteäfaasitekniikoita ovat muun muassa kiinteäfaasiuutto (SPE), jossa analyytit erotetaan näytteestä kiinteälle faasille sitoutumisen avulla, ja kiinteäfaasisynteesi (SPPS), jossa peptidiketjut rakennetaan kiinteälle kantajalle askel askeleelta. Nämä tekniikat ovat laajalti käytössä kemiassa, biokemiassa, farmasiassa ja ympäristötieteissä. Ne tarjoavat etuja kuten nopeus, tehokkuus, pienempi liuottimien kulutus ja parempi toistettavuus verrattuna perinteisiin menetelmiin. Kiinteän faasin valinta on kriittistä ja riippuu käsiteltävästä aineesta ja analyysin tai synteesin tavoitteista. Eri tyyppiset kiinteät faasit, kuten käänteisfaasi-, ioninvaihto- ja affiniteettifaasit, mahdollistavat monenlaisten yhdisteiden erottamisen ja muokkaamisen.