Kiinnitysmenettelyä

Kiinnitysmenettelyä tarkoittaa oikeudellista menettelyä, jolla velkoja saa turvaa saamalleen oikeudelle asettamalla kiinnityksen velallisen omaisuuteen. Kiinnitys on yleisnimitys sopimukselliselle tai oikeudelliselle rahoitusvakuudelle, jolla velka voidaan varmistaa, ja sen tarkoituksena on olla etusijalla velan täyttämisessä, jos velallinen ei suorita velkojaan.

Käytännön muodot voivat vaihdella. Yleisintä on kiinnitys kiinteistöön, kuten asuntoon tai tonttiin, joka rekisteröidään kiinnitysrekisteriin maanmittauslaitoksen hallinnoimaan järjestelmään. Tällainen kiinnitys antaa velkavelalle oikeuden saada suorituksensa ensiksi realisoimalla kiinnitetyn omaisuuden. Muita vakuuksia voivat olla kiinnitykset esineisiin tai muut varallisuuslajit sekä pankin antamat vakuudet. Lisäksi kiinnitys liittyy usein perinnän ja ulosottomenettelyn yhteyteen: jos velkoja ei saa saataviaan maksettu, kiinnitys helpottaa omaisuuden realisointia ulosottomenettelyn keinoin.

Prosessi kiinnitysmenettelyssä alkaa yleensä velallisen ja velkojan välisestä sopimuksesta tai asianomaisen viranomaisen määräyksestä. Kiinnitys rekisteröidään asianmukaiseen rekisteriin, mikä tekee kiinnityksen näkyväksi ja vaikutusvaltaiseksi. Kiinnitys voi olla yksittäinen tai usean kiinnityksen muodostama kokonaisuus, ja kiinnitysten etusijajärjestys vaikuttaa niiden samanaikaiseen täyttämiseen. Vapauttaminen tapahtuu, kun velka on maksettu tai velvoite on muutoin täytetty, tai kun velkoja luopuu kiinnityksestä.

Kiinnitysmenettely on osa laajempaa velkasuojelujärjestelmää, ja sen käytäntöjä säädellään sekä vakuusoikeuden että ulosottolainsäädännön kautta.