Kielimuodot

Kielimuodot ovat sanojen taivutus- ja derivatiivisia muotoja, jotka ilmaisevat kieliopillisia suhteita ja kategorioita kuten luku, persoona, aika, tapa sekä sijainti tai suunta. Ne muodostavat kielen morfologisen rakenteen ja niiden määrä sekä muodot vaihtelevat kielestä toiseen: joissakin kielissä merkitykset voidaan ilmaista syntaktisesti sanan kautta, toisissa taas korostuvat päätteet ja sanavartalon muutokset.

Kielimuodot jaetaan pääosin taivutusmuotoihin (inflektiot) ja derivatiivisiin muotoihin. Taivutusmuodot kantavat tietoa muun muassa luvusta, persoonasta sekä aikamuodosta ja sijainnista tai tilasta, ja niihin kuuluu sanoihin lisättyjä päätteitä sekä muutoksia vartaloon. Derivatiiviset muodot syntyvät sanavartalon lisäyksillä ja voivat muuttaa sanan luokkaa tai toimintaa, kuten adjektiivit, participiipit sekä johdannaiset.

Esimerkki suomen kielestä: sanan talo taivutusmuodot ovat nominatiivi talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, elatiivi talosta, illatiivi taloon, adessiivi talolla, ablatiivi talolta, allatiivi talolle, essiivi talona, translatiivi taloksi, abessiivi talotta. Nämä muodot ilmaisevat esimerkiksi omistuksen, osan sekä sijainnin tai suunnan kaltaisia merkityksiä.

Kielimuotojen tuntemus on keskeistä kieliopin ymmärtämisessä, kielten opetuksessa ja kielitieteellisessä analyysissä. Ne auttavat myös ymmärtämään, miten kielet rakentavat merkitykset sanojen muodosta.