Kielenpiirteet

Kielenpiirteet ovat kielen ominaisuuksia, joiden perusteella kieli voidaan identifioida, kuvailla ja vertailla muihin kieliin. Ne kattavat äänteellisen järjestelmän, sanaston sekä rakenteelliset ja kontekstuaaliset piirteet, kuten taivutuksen ja lauserakenteen yleiset ratkaisut.

Ne voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin: fonologiaan, morfologiaan, syntaksiin sekä leksikaan ja pragmatiikkaan. Fonologiset piirteet kuvaavat äänteiden inventorya, yhdisteltyjä äänteitä ja äänteellisiä prosesseja. Morfologiset piirteet liittyvät sananmuodostukseen ja taivutukseen. Syntaktiset piirteet määrittävät lauseen rakenteen ja sanan järjestyksen. Leksikaan kuuluvat sanaston erityispiirteet sekä alueelliset varieteetit ja lainaussanojen asema. Pragmatiikka kattaa kielen käytön erilaisissa tilanteissa, viestinnän tarkoitukset ja kohteliaisuus- sekä epäkohteliaisuussäännöt.

Kielenpiirteiden kuvaus on keskeinen osa kielten vertailevaa lingvistiikkaa. Ne auttavat luokittelemaan kieliä, hahmottamaan historiallisia yhteyksiä ja ymmärtämään, miten merkitykset rakentuvat kielestä toiseen siirrettäessä. Piirteet voivat vaihdella varieteittain ja ajan myötä, joten kuvausten on oltava tarkkoja kontekstin suhteen.

On muistettava, että kielenpiirteet ovat teoreettinen kuva kielestä: ne antavat tiiviin, mutta ei täydellisen kuvan, ja variaatio sekä historialliset muutokset vaikuttavat kuvaan.