Keuhkoödeema

Keuhkoödeema on nesteen kertymistä keuhkoihin, erityisesti keuhkoalvoleihin ja interstitiumiin, mikä heikentää kaasujen vaihtoa. Se voi olla hengenvaarallinen tila, joka vaatii kiireellistä hoitoa. Keuhkoödeema jaetaan yleensä kardiogeeniseen ja ei-kardiogeeniseen tyyppiin. Kardiogeeninen ödeema johtuu usein vasemman sydämen toiminnan heikkenemisestä, jolloin veren palaus keuhkoihin lisää hydrostaattista painetta ja aiheuttaa nesteen siirtymistä keuhkoihin. Ei-kardiogeeninen ödeema voi johtua esimerkiksi akuutista hengitysvajeesta (ARDS), sepsiksestä, myrkytyksistä, palovammoista tai altistumisesta suurille korkeuksille.

Oireet ja löydökset vaihtelevat vakavuuden mukaan. Yleisiä ovat äkillinen tai paheneva hengenahdistus, nopea hengitys, yleistynyt väsymys sekä ortopnea eli hankaloitunut hengittäminen makuulla. Yskä voi olla vaahtoista ja roosanväristä ysköä. Tutkimuksissa voi ilmetä syanoosia, takykardiaa, verenpainevaihteluita ja luomien pienennystä tai turvotusta. Rintakehän röntgenkuvauksessa näkyy keuhkojen laajentunutta interstitiaalista ja alveolaarista turvotusta sekä kerroksittaisia varjoja. Hormonaaliset, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset auttavat erottelemaan kardio- ja ei-kardiogeeniset syyt ja arvioimaan sydämen toimintaa sekä nesteen määrä.

Hoito keskittyy hengenpelastukseen ja taustalla olevan syyn hoitoon. Lisäve- nen osuus on tärkeää; usein annetaan happea, ja tapauksessa sovelletaan noninvasiivista hengityskonetta (CPAP/BiPAP). Diureetit (esim. furosemidi) pienentävät nestettä, ja tarvittaessa käytetään verenpaineen ja tilavuuden mukaan supistavia vasodilataattoreita tai inotrooppisia lääkkeitä. Taustalla olevan syyn hoitaminen – sydämen vajaatoiminnan, infektioiden, virtsateiden tilausten tai muun rikos – on oleellista. Ennuste riippuu ödeeman etiologiasta, sen nopeasta hoidosta ja potilaan yleisestä terveydentilasta.