sepsiksestä

Sepsis on elintärkeä tila, jossa infektioon liittyvä immuunivaste muuttuu hallitsemattomaksi ja aiheuttaa laajamittaisen tulehduksen sekä elimistöön kohdistuvia toimintahäiriöitä. Sepsis voi kehittyä miltä tahansa bakteeri-, virustai sieninfektiolta, ja sen vakavuus vaihtelee lievästä pahasti organisaatiomurtumaan. Yleisiä riskitekijöitä ovat ikä, immuunipuutos, krooniset sairaudet, juuri suoritetut toimenpiteet sekä akuuttien infektioiden kehitys.

Oireet ja diagnosointi voivat vaihdella, mutta epäillään sepsis, kun infektion ilmentyminen yhdistyy merkittäviin elintoimintojen muutoksiin. Tyypillisiä merkkejä ovat kuume tai hypotermia, nopeutunut sydämen sykli ja hengitys, sekavuus tai tajunnan aaltoilu, vähäinen virtsaneritys sekä verenpaineen lasku. Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn sekä laboratoriotutkimuksiin, kuten veriviljelyihin, laktaatti-arvoihin ja tulehdusmerkkiaineisiin (CRP, prokalkonidiini). SOFA- tai qSOFA-laskelmat voivat tukea vakavuuden arviointia.

Hoito on hätätilanteen hoitoa; antibioottihoito aloitetaan mahdollisimman pian epäilyn mukaan, yleensä 1 tunnin sisällä. Laajakirjoiset antibiootit sekä lähteen (infektion lähde) hallinta ovat keskeisiä. Nesteytys crystalloideilla (noin 30 ml/kg ensimmäisten tuntien aikana) on aloitettava, ja jos verenpaine ei palaudu, käytetään vasopressoreja, yleisimmin noradrenaliinia. Tukevat toimenpiteet voivat sisältää hape- ja hengitysedyn, sekä tarvittaessa uusintaa munuais- ja keuhkokäyttöön. Ennen kaikkea varhainen tunnistus ja hoito parantavat ennustetta.

Ehkäisy perustuu infektioiden torjuntaan sekä hygieniaan, rokotteisiin ja varhaiseen hoitoon riskiryhmissä. Sepsiksen yleisimmät komplikaatiot ovat septinen sokki ja monielinvaurio, joillekin potilaille loppuelämän seuraamukset voivat olla merkittäviä.