Kestoaikaisuus

Kestoaikaisuus on termi, joka kuvaa keston tai kestävyyden pituutta ilmiössä, ominaisuudessa tai vaikutuksessa tiettyjen olojen vallitessa. Se viittaa siihen, kuinka kauan jokin ominaisuus tai vaikutus on havaittavissa, voimassa tai toimiva ennen kuin se muuttuu, lakkaa tai hajoaa.

Käyttökontekstit voivat vaihdella. Kestoaikaisuutta käytetään muun muassa materiaali- ja teknistieteissä puhumaan esimerkiksi tuotteen tai rakenteen suunnitellusta elinkaaresta, kestosta rasituksessa sekä aikaa, jonka jälkeen suorituskyky heikkenee rajaoletuksessa. Lääke- ja biotieteissä termi voi tarkoittaa lääkkeen vaikutuksen kestoa, eli sitä aikaa, jonka vaikutus on havaittavissa annostelun jälkeen. Ympäristötieteissä kestoaikaisuus voi kuvata aineen persistence, eli sitä, kuinka pitkään aine pysyy ympäristössä ja millä vauhdilla se hajoaa tai kulkeutuu. Yleistajuisessa käytössä kestoaikaisuutta voidaan käyttää viittaamaan tuotteen tai palvelun käyttöiän odotettuun pituuteen sekä siihen, kuinka kauan jokin ominaisuus säilyy muuttumattomana.

Mittaus ja arviointi perustuvat testauksiin, seuranta-aineistoihin sekä mallinnukseen. Elinkaarilaskennat, kestävyyden testit sekä farmakokineettiset mallit ovat esimerkkejä lähestymistavoista, joilla kestoaikaisuutta arvioidaan. Keskeistä on määritellä kynnysarvot ja olosuhteet, joihin kestoaikaisuus suhteutetaan, sekä ottaa huomioon ero eri kontekstien vaatimusten välillä.

Erotus vastaaviin käsitteisiin kuten kesto, kestävyys tai elinkaari on siinä, että kestoaikaisuus keskittyy nimenomaan ajan kestoihin ja niiden muuttumiseen, eikä pelkästään lopulliseen tulokseen tai ominaisuuden pysyvyyteen kokonaisuutena.