Kemikaalivammat

Kemikaalivammat ovat vammoja, joita aiheuttavat kemiallisten aineiden kosketus, hengitys, nieleminen tai silmiin joutuminen. Vammat voivat olla paikallisia, kuten palovammat ja ärsytykset, tai harvemmin mutta vakavissa tapauksissa systeemisiä, esimerkiksi myrkytyksiä tai hengitysteiden vaurioita. Yleisimmät syyt ovat happojen, emästen, liuottimien, pölyjen sekä myrkkyjen altistus sekä onnettomuudet työpaikalla, laboratoriossa ja kotikäytössä. Vammat voivat ilmetä välittömästi tai viiveellä altistumisen jälkeen.

Vammojen tyypit ja vaikutusmekanismit vaihtelevat aineen mukaan. Voimakkaat emäkset ja hapot voivat syövyttää ihoa, silmiä ja kudoksia; liuottimet ja oksidantit voivat aiheuttaa pinnallisia palovammoja tai hengitysteiden ärsytystä. Silmävauriot ovat erityisen vakavia ja vaativat välitöntä ensiapua. Pitkäaikainen altistus voimakkaille kemikaaleille voi johtaa kroonisiin iho-ongelmiin, astmaan tai muuhun sisäiseen vauriovaiheeseen.

Ensiapu ja hoito. Tee viipymättä: poista henkilö kemikaalialtistuksesta, riisua saastuneet vaatteet ja huuhdella runsaasti vettä iholle 15–20 minuuttia; silmät huuhdellaan samoin 15-20 minuuttia puhtaalla vedellä tai fysiologisella suolaliuoksella. Älä neutraloi aineita tai yritä imeä ne pois. Hengitysvauriot vaativat siirron raittiiseen ilmaan ja tarvittaessa happea tai sairaalahoitoa. Nielemäminen: Älä aiheuta oksentelua, erityisesti syövyttävien aineiden yhteydessä; hakeudu lääkärin tai myrkytystietokeskuksen neuvoon. Vakavien oireiden yhteydessä hakeudu välittömästi terveydenhuoltoon.

Ehkäisy ja valvonta painottavat riskinarviointia, asianmukaista henkilökohtaista suojautumista, teknisiä suojelutoimia, kunnollista varastointia, märkä-/vuototilanteiden hallintaa ja koulutusta. Kemikaalivammojen tilastointi ja onnettomuuksien raportointi ovat osa työturvallisuutta sekä yleistä valistusta kotitalouksissakin.