Kehastumist

Kehastumist, usein käytettynä synonyymina antropomorfialle tai personifikaatiolle, on prosessi, jossa ei-ihmisille olentoille, esineille tai luonnonilmiöille annetaan inhimillisiä piirteitä. Tämä voi tarkoittaa tunteita, motiiveja, puhekykyä tai sosiaalisia käyttäytymisen muotoja. Kehastuminen esiintyy laajalti sekä kirjallisuudessa että visuaalisessa mediassa, sekä markkinoinnissa ja brändäyksessä.

Käytännössä kehastuminen ilmenee siitä, että kohteelle annetaan tunnistettavissa olevia inhimillisiä ominaisuuksia: hahmo puhuu, ilmehtii tai toimii tavoitteellisesti, ja yleisö kokee yhteyttä käsikirjoitettuun henkilöhahmoon. Tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat eläinhahmoiset tai ihmisen kaltaiset esineet, sekä myyttisten voimien tai teknologian personifikaatiot. Kehastuminen auttaa kerrontaa, tehostaa viestin perillemenoa ja parantaa muistettavuutta.

Käyttökonteksteja on monia: kirjallisuus, elokuva, animaatio, lasten tarinat sekä markkinointi ja brändäys. Sillä on sekä positiivisia vaikutuksia (empaattisuus, ymmärrettävyys) että kritiikkiä (voi johtaa liialliseen antropomorfismiin tai todellisuuden yksinkertaistamiseen). Keskustelussa kehastuminen pidetään usein välineenä tarinankerronnassa, ei ainoana todellisuuden kuvauksena.

Lähes- tai läheissanoina käytetään antropomorfiaa ja personifikaatiota, mutta kehastuminen viittaa erityisesti tapaan tuottaa ja tulkita tarinoita ja brändiviestejä ihmisellistämisen keinoin.