Kasvinsuojelutarvetta

Kasvinsuojelutarvetta on suomalaisessa maataloudessa käytetty käsite, jolla kuvataan kasvin suojelun tarvetta tuholaisia, tauteja ja rikkakasveja vastaan. Se tarkoittaa sekä satoa heikentävien uhkien olemassaoloa että niiden aiheuttamaa päätöksentekoa siitä, onko ja millaisia toimenpiteitä tarvitse taata satoa ja laatua. Kasvinsuojelutarpeen arviointi perustuu moniin tekijöihin, kuten kasvintuhoojien esiintymiseen, kasvin herkkyyteen vaiheessaan, ympäristöolosuhteisiin ja taloudellisiin näkökulmiin.

Yleisimpiä vaikuttavia tekijöitä ovat tuholaisten ja taudinaiheuttajien määrä ja riski, taloudellinen kynnys eli se, milloin suojaustoimenpiteet ovat taloudellisesti perusteltuja, viljelyn tavoite, kasvin kasvu- ja elinkaarivaihe sekä sääolosuhteet. Lisäksi arviointi huomioi käytettävissä olevat torjuntamenetelmät, niiden teho, resistance riskin sekä säädösten ja ympäristövaikutusten rajoitukset. Kasvinsuojelutarpeen arviointi toteutetaan usein integroidun torjunnan periaatteiden mukaisesti: ensisijalla ovat ennaltaehkäisevät ja kulttuuriset keinot sekä biologiset ratkaisut, ja kemialliset torjunta-aineet harkitaan silloin, kun ne ovat oikeasuhtaista ja tarpeellista.

Sääntely- ja ohjausnäkökohdat liittyvät sekä kansalliseen lainsäädäntöön että EU:n kasvinsuojeluun liittyvään sääntelyyn. Suomessa ja EU:ssa pyritään minimoimaan kemikaalien käytön ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä edistämään kestävää viljelyä ja riskinarviointia. Kasvinsuojelutarvetta arvioidaan erityisesti peltoviljelyssä, hedelmä- ja marjakasvituotannossa sekä kasvihuoneviljelyssä, joissa tuhohyönteisten sekä tautien hallinta on keskeistä.