Karttumisen

Karttumisen on suomen kielen sana, joka kuvaa prosessia, jossa jokin muuttuu suuremmaksi, paksuuntuu tai tiivistyy. Se voi viitata sekä konkreettisiin fyysisiin muutoksiin että abstraktimpiin ilmiöihin, kuten ajan kuluessa tapahtuvaan lisääntymiseen tai laajentumiseen. Karttuminen on yleisordinaari ja sen vivahteet vaihtelevat kontekstin mukaan.

Etymologia ja kielenkäyttö. Karttua on verbi, josta karttuminen muodostuu nominaalimuodoksi -minen. Sana on varsinkin teknisissä tai tieteellisissä teksteissä tavallinen, mutta arkikielessä käytetään useammin ilmaisua kasvu, paksuuntuminen tai lisääntyminen. Karttumisen rajat ja tarkka merkitys voivat siis olla kontekstisidonnaisia.

Käyttökontekstit.

- Geologia ja sedimentointi: karttuminen voi tarkoittaa sedimenttikerrosten paksuuntumista ajan myötä, kun uusia kerroksia kasaantuu.

- Materiaalitiede ja tekniikka: karttuminen kuvaa pinnoitteiden tai kerrostumien vähittäistä kasvua tai rakennetta, joka tiivistyy pinnalle.

- Biologia ja lääketiede: joissain yhteyksissä karttuminen viittaa kudoksen paksuuntumiseen tai turvotukseen, mutta tällöin käytetään usein tarkempia ilmauksia, kuten turvotus tai hypertrofia.

- Talous ja yhteiskunnalliset ilmiöt: karttumista voidaan kuvailla kuvailevasti esimerkiksi ilmiön lisääntymisenä tai suurentumisena, mutta termi on näissä harvinaisempi kuin kasvu tai lisääntyminen.

Lisäksi karttumisen merkkisanoja ovat kasvu, paksuuntuminen, laajeneminen ja tiivistyminen.