Karboksylaatit

Karboksylaatit ovat karboksyyliryhmän (COO−) muodostamia yhdisteitä, joista voi olla kyse karboksyylin suoloista tai estereistä. Yleisimmät karboksylaatti-ioneita sisältävät suolat ovat natrium-, kalium- ja ammoniumsulat, mutta niitä löytyy myös muiden metal- ja orgaanisten kationien kanssa. Karboksylaatit syntyvät yleisimmin neutraloimalla karboksyylihappoja emäksillä tai saponifioimalla esterien hydrolyysillä.

Karboksylaatit ovat sekä epäorgaanisia että orgaanisia yhdisteitä, ja niiden ominaisuudet vaihtelevat sen mukaan, onko kyse suoloista vai estereistä. Suolat ovat tavallisesti vesiliukoisia ja toimivat emäsvahvoina, kun taas esterit ovat usein haihtuvia ja niillä on tunnusomaisia hajuja. Karboksylaattien reaktiokykyyn kuuluu muun muassa hydrolysoituminen takaisin karboksyylihapoksi ja erilaiset esteriefektit sekä sipaisut elektrofiileille R-COO− toimii nukleofiilinä joissakin reaktioissa.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Elintarviketeollisuudessa karboksylaattien suoloja käytetään säilöntäaineina sekä puskurointiin, ja tunnettuja esimerkkejä ovat natriumbenzoaatti ja kaliumsorbaatti. Laboratorioissa natriumasetaatti toimii usein puskurina, ja karboksylaatit ovat tärkeitä lähtöaineita esterifioinneissa sekä katalyytti- ja materiaaliteollisuudessa. Luontaisesti karboksylaatteja muodostuu esimerkiksi rasvoissa ja in vivo -metaboliassa, ja ne voivat vaikuttaa ympäristöönsä hajotessaan.

Turvallisuus ja sääntely: karboksylaatit ovat yleisesti hyvin tutkittuja ja niitä käytetään laajasti elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Suurina pitoisuuksina niillä voi olla iho- tai allergisvaikutuksia joillekin, ja tietyt säilöntäaineet voivat reagoida valossa tai lämpötiloissa, jolloin tuoteominaisuudet voivat muuttua. Ympäristössä ne voivat liueta ja hajota, jolloin vaikutukset riippuvat johtaen aineen luonteesta ja kogesta.