Kansallisuudet

Kansallisuudet on käsite, joka kattaa sekä oikeudellisen jäsenyyden valtiosuhteessa että kansallisen tai etnisen identiteetin. Kansalaisuus tarkoittaa virallista suhdetta yksilön ja valtion välillä, ja se määrittelee oikeudet, kuten äänioikeuden ja passin sekä konsulipalveluiden saamisen, sekä velvollisuudet, kuten lain noudattamisen ja mahdollisen asevelvollisuuden. Kansallisuus voidaan ymmärtää myös laajemmin kansallisena identiteettinä – siihen liittyy tietoisuus kuuluvuudesta tiettyyn kansaan tai kulttuuriseen ryhmään, joskus ilman suoraa lainsäädännöllistä vaikutusta.

Suomessa kansalaisuuteen liittyvät lait määräytyvät kansalaisuuslain mukaan. Kansalaisuus syntyy esimerkiksi syntyessä, jos toinen vanhemmista on Suomen kansalainen, tai hakemuksesta ulkomaalaisen pysyvän oleskelun jälkeen (luonnollistuminen). Nykyään Suomessa on mahdollisuus kaksikansalaisuuteen, eli henkilöllä voi olla useampi kuin yksi kansalaisuus samaan aikaan. Tämä on cleary vahvistettu lainsäädännössä, ja toisesta maasta saatavasta kansalaisuudesta ei yleensä seuraa Suomen kansalaisuuden automaattista menettämistä.

Kansalaisuuteen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Kansalaisuus antaa äänioikeuden valtiollisiin sekä kuntavaaleihin, mahdollisuuden hakea passia ja suojelun ulkomailla. Velvollisuuksiin kuuluu lain noudattaminen sekä mahdollinen asevelvollisuus, joka Suomessa kohdistuu pääasiassa miehiin; naisten palvelus on vapaaehtoista.

Kansallisuus on aina osa monikulttuurista yhteiskuntaa. Kansainvälisen liikkuvuuden ja muuttoliikkeen vuoksi yhteiskuntaan liittyy yhä erilaisia kansallisuuksia. Suomessa on myös tunnustettuja kansallisia vähemmistöjä, joilla on oikeuksia kielen ja kulttuurin säilyttämiseen sekä monimuotoisuuden tukemiseen.