Kalibrointitilanteita

Kalibrointitilanteita tarkoitetaan erilaisia tilanteita, joissa mittauslaitteiden kalibrointi toteutetaan tai suunnitellaan. Kalibroinnin tarkoituksena on varmistaa mittaustulosten tarkkuus, luotettavuus sekä jäljitettävyys standardeihin ja säädöksiin. Kalibrointi ylläpitää mittausjärjestelmän soveltuvuutta sen käyttötarkoitukseen ja varmistaa tulosten tarkoituksenmukaisuuden tuotanto- sekä laadunvarmistusprosesseissa.

Tyypillisesti kalibrointitilanteet voidaan jakaa laboratorio- ja kenttäkalibrointeihin sekä prosessien sisäiseen kalibrointiin. Lisäksi ne voivat olla alkukalibrointi, säännönmukainen (toistuva) kalibrointi sekä poikkeustilanteissa tai havaintovirheiden perusteella tehty tilapäinen kalibrointi. Eri tilanteet voivat edellyttää erilaisia viitelähteitä, mittaustiloja ja dokumentaatiota.

Keskeisiä tekijöitä, jotka muovaavat kalibrointitilanteita, ovat mittauskohteen ominaisuudet ja sen vaadittu tarkkuus, käytettävä viite (esim. standarditettua arvoa vastaavat mitat), ympäristöolosuhteet, jäljitettävyys, kalibrointiväli sekä käytetyt menettelyt ja raportointi. Säädökset ja standardit, kuten ISO/IEC 17025 sekä yrityksen laatujärjestelmä, vaikuttavat tilannevalintaan ja vaadittaviin toimenpiteisiin.

Haasteisiin voivat kuulua ympäristön lämpötila- ja painevaihtelut, laitteen ikä ja kuluminen, viitearvon epävarmuus sekä inhimillinen virhe. Parhaat käytännöt ovat asianmukaisesti dokumentoidut menettelyt, viitetekijöiden noudattaminen, ympäristön hallinta, epävarmuuden systemaattinen arviointi sekä kalibrointitulosten ja -todistusten asianmukainen arkistointi. Riippumattomuus ja automaatio voivat parantaa luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Esimerkkejä: lämpötila-antureita kalibroidaan kontrolloidussa lämpötilakammiossa, massa- ja punnituslaitteet standardipainojen avulla, paineantureita prosessilinjalla sekä optisia mittalaitteita viitepintoja vastaan. Kalibrointitulokset toimitetaan kalibrointitodistuksin, joissa on kuvaus epävarmuudesta ja jäljitettävyydestä.