Kaksikomponenttiset

Kaksikomponenttiset viittaa järjestelmiin tai materiaaleihin, jotka koostuvat kahdesta erillisestä komponentista, jotka yhdistämällä muodostuvat toimiva kokonaisuus. Termiä käytetään eri tieteenaloilla, kuten kemiassa, materiaalitieteissä ja biotieteissä, sekä viitataan sekä teknisiin resepteihin että biologisiin signaalinvälitysjärjestelmiin.

Kemianteollisuudessa kaksikomponenttiset järjestelmät tarkoittavat usein seoksia, joita ei käytetä sellaisenaan vaan sekoittamalla kaksi erillistä komponenttia ennen levittämistä. Esimerkkejä ovat kaksikomponenttiset epoksit, polyuretaanit ja silikoniliimat. Sekoitussuhde ja käyttölämpötila määräävät pot lifein ja täyden kovettumisen aikataulun. Tällaiset järjestelmät tarjoavat parantuneen lujuuden, kemiallisen kestävyyden ja tarttuvuuden verrattuna yksikomponenttisiin vaihtoehtoihin, mutta ne vaativat tarkkaa sekoitusta, asianmukaista käsittelyä ja oikean varastoinnin säilyvyydelle sekä sekoitusaikojen noudattamista.

Biologiassa kaksikomponenttiset signaalinvälitysjärjestelmät ovat bakteereissa ja muissa mikro-organismeissa yleinen mekaniismi, jossa sensorikineesi vastaanottaa signaalin ja siirtää fosforylaation avulla vastaaja-valmisteelle, joka muokkaa geenien ilmaisua. Tällaiset järjestelmät mahdollistavat nopean ja tarkasti säädellyn sopeutumisen ympäristötekijöihin. Esimerkkejä ovat bakteereissa EnvZ/OmpR ja PhoQ/PhoP -parit; niiden toimintaa säätelee ympäristön tehostettu tarkkailu ja vastetta säätävä geeni-ilmaisun muutos.

Kaksikomponenttiset järjestelmät ovat siten monipuolinen käsite, joka kattaa sekä käytännön materiaaliratkaisut että biologiset signaalihäiriötilat, joissa kahden erillisen osan yhteistyö tuottaa toivottuja ominaisuuksia tai vasteita.