Kaikkiallisuus

Kaikkiallisuus on filosofinen ja teologinen käsite, jolla tarkoitetaan olion tai todellisuuden kykyä olla läsnä kaikkialla samanaikaisesti. Käytetyin yhteys on jumaluuden ominaisuuksiin: Jumala nähtäisiin kaikkialla eikä rajoittaisi itseään mihinkään paikkaan tai tilaan. Termi muodostuu suomenkielisistä sanoista kaikki ja -llisuus, ja se on vakiintunut kuvaamaan omnipresenssiä.

Teologisesti kaikkiallisuus liittyy klassisen jumalankuvan keskeisiin piirteisiin. Monoteistisissa traditioissa Jumalan läsnäolo katsotaan kaikkialla olemiseksi siten, ettei hän ole sidoksissa maailmankaikkeuden tiloihin tai aikaan. Tämä pääperiaate ei välttämättä tarkoita Jumalan jaettua fyysistä havaittavuutta, vaan hänen olemassaolonsa ja vaikutuksensa levinneisyyttä.

Filosofisessa keskustelussa kaikkiallisu herättää kysymyksiä tilan, ajan ja olennon suhteista. Eri koulukunnat pohtivat, miten Jumalan läsnäolo voidaan ymmärtää puhtaasti metaforisesti tai todellisesti, sekä miten kaikkiallisuus suhteutuu muihin jumaluuden ominaisuuksiin, kuten kaikkitietävyyteen ja kaikkivaltiaan asemaan. Lisäksi on pohdittu, voidaanko kaikkiallisu ymmärtää panenteistisissa tai pantheistisissa näkemyksissä eri tavoin kuin klassisessa teologiassa.

Esimerkkeinä aiheeseen liittyviä käsitteitä käsitellään yleislennoissa, joita kohtaa jumaluuden ominaisuuksiin liittyvä ontologinen keskustelu. Näin kaikkiallisuus toimii käsitteellisenä työkaluna vertaillessa jumalallisen läsnäolon luonnetta eri uskontojen ja filosofisten suuntausten konteksteissa.