Kaasutuksella

Kaasutuksella tarkoitetaan lämpökemiallista muuntosprosessia, jossa kiinteät hiili- tai biomassapohjaiset raaka-aineet muuttuvat kaasuseokseksi, yleisimmin syngasiksi. Syngas koostuu pääasiassa hiilimonoksidista (CO) ja vedystä (H2), ja sitä voi sisältää pienempiä määriä hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4) sekä epäpuhtauksia. Reaktiot tapahtuvat korkeissa lämpötiloissa ja rajoitetulla hapella tai höyryllä.

Kaasuttaminen voidaan toteuttaa eri tavoin: ilma-kaasutuksena (air gasification), hapen avulla (oxy-fuel/oxygen-blown) sekä höyryä käyttävänä kaasuttamisena (steam gasification). Yleisessä kokoonpanossa esikäsitelty raaka-aine syötetään kaasuttimeen, jossa se reagoi oksidantin kanssa korkeassa lämpötilassa. Syntyvä kaasu puhdistetaan epäpuhtauksista ja sovitetaan käyttöä varten.

Raaka-aineina käytetään muun muassa biomassaa, jätetuotteita, kierrätyspolttoaineita sekä hiiltä. Kaasua hyödynnetään sähkö- ja lämmöntuotannossa sekä kemianteollisuudessa: syngas voidaan ohjata muun muassa metanolin tai muiden kemikaalien sekä vedyn tuotantoon. Biomassaan liittyy etu, että sen käyttö voi pienentää kasvihuonekaasupäästöjä, erityisesti jos raaka-aine on kestävästi tuotettu ja prosessiin yhdistetään hiilen talteenottoa ja varastointia (CCS).

Haasteina ovat korkeat investointikustannukset, tekninen monimutkaisuus sekä raaka-aineen laadun vaihtelut, joiden hallinta vaatii tehokasta kaasujen puhdistusta ja prosessin laadunvalvontaa. Lisäksi paineet kohtuulliseen käyttökustannukseen ja infrastruktuurin järjestelyyn voivat rajoittaa käyttöönottoa. Kaasutus on kehittyvä teknologia, jonka kaupallinen leviäminen riippuu polttoaineiden hinnasta, sääntelystä ja energiatehokkaan infrastruktuurin saatavuudesta.