Kaasupäästöjen

Kaasupäästöjen käsite viittaa ilmakehään vapautuviin kaasumaisiin yhdisteisiin, jotka syntyvät sekä luonnollisista että ihmistoiminnan aiheuttamista prosesseista. Päästöt voidaan jakaa kahteen ryhmään: kasvihuonekaasupäästöihin, jotka edistävät ilmastonmuutosta, sekä ilmanlaatuun vaikuttaviin kaasupäästöihin, jotka vaikuttavat terveyteen ja ekosysteemeihin. Kasvihuonekaasupäästöihin kuuluvat esimerkiksi hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O) sekä fluoratut kaasut. Ilmanlaatuun liittyvät päästöt ovat tyypillisesti typen oksidit NOx, rikkidioksidi SO2 sekä ammoniakki NH3 ja erilaiset haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC).

Päästöt syntyvät useista toimialoista: energiantuotanto ja teollisuus polttavat fossiilisia polttoaineita, liikenne ja logistiikka käyttävät polttoaineita, maatalous vapauttaa metaania ja ammoniakkia, ja jätehuolto sekä teolliset prosessit tuottavat sekä kasvihuonekaasuja että muita kaasuja.

Vaikutukset ulottuvat sekä ilmastonmuutokseen että ilmanlaatuun. Kasvihuonekaasupäästöt lisäävät ilmaston lämpenemistä ja voivat muuttaa sään pitkällä aikavälillä. NOx-, SO2- ja VOC-päästöt sekä muodostuva otsoni troposfäärissä heikentävät ilmanlaatua, vaikuttavat terveyteen ja vaikuttavat ekosysteemeihin happamoitumisen sekä ravinnevalumisen kautta.

Seuranta ja mittaaminen koostuvat päästöjen inventoinnista ja raportoinnista. Päästöjä seurataan kansallisissa ja kansainvälisissä tilastoissa, noudattaen IPCC:n ohjeita ja UNFCCC:n velvoitteita. Päästöjä esitetään usein CO2e-yksiköin ja massamäärinä, kuten kilotonneina tai megatonneina.

Ehkäisy ja hallinta vaativat siirtymistä puhtaampaan energiaan, energiatehokkuutta, liikenteen sähköistämistä sekä teollisten prosessien ja teknologioiden puhdistamista. Päästökauppa ja sääntely sekä maankäytön hallinta ja hiilinielujen vahvistaminen ovat keskeisiä toimia päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa.