Jääkausi

Jääkausi on geologinen ajanjakso, jolloin ilmasto viilenee ja suuret jäätiköt leviävät maapallon mantereille. Jääkaudet esiintyvät toistuvasti Quaternaari‑kauden aikana, ja niiden välissä vallitsevat lyhyemmät lämpimämmät interglasiaalit. Maapallolla on ollut useita merkittäviä jäätiköitymisiä; tunnetuin on viimeisin jääkausi, joka päättyi noin 11 700 vuotta sitten.

Syy ja mekanismit: Pitkittäisiä tekijöitä ovat Milankovitchin syklit – kiertoradan muodon ja akselin kaltevuuden vaihtelut – sekä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutokset. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus muuttaa sitä, kuinka paljon auringon energiaa maapallo vastaanottaa. Jäätiköiden laajentuessa albedo kasvaa ja ilmasto viilenee; sulamisen myötä kasvihuonekaasujen pitoisuudet voivat vaikuttaa lämpenemiseen ja sulamiseen.

Todisteita jääkausista ovat jäätiköiden muodostamat moraenit, drumliinit ja eskers sekä merellisen ja maaperän kerrostumat, joissa isotoppi-ilmaisut kuten δ18O heijastavat kylmeneviä jaksoja. Jääkaudet ovat muokanneet maastoa, vesivaroja ja kasvillisuutta, ja niiden aikana tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet sekä eläimistöön että ihmisten levinneisyyteen.

Nykytila: Nykyään eletään Holoseenin lämpimämmässä vaiheessa, ja suurin osa jäätiköistä sijaitsee vuoristoissa tai napa-alueilla. Ilmastonmuutoksen myötä jäätiköiden tilanne vaihtelee ja tulevat jääkaudet riippuvat pitkälti maapallon pitkän aikavälin ilmastosyklien etenemisestä.