Jätepäästöjen

Jätepäästöt ovat päästöjä, jotka syntyvät jätteen käsittelystä, varastoinnista ja loppukäsittelystä sekä jätteestä syntyvistä prosesseista. Ne sisältävät kasvihuonekaasupäästöjä sekä muita ympäristöhaittoja. Keskeisiä lähteitä ovat jätteiden käsittelyprosessit sekä jätteen alkuperäinen koostumus.

Pääasialliset lähteet ovat muun muassa maat ja kaupungit, joissa jätettä sijoitetaan loppusijoitusalueille, sekä jätevedet ja niiden käsittely. Lajittelusta riippuen erityisesti maatumisessa syntyy metaania (CH4) ja dityppioksidia (N2O), jotka ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Maatalouden ja teollisuuden jätevedet voivat tuottaa näiden kaasujen lisäksi hiilidioksidia (CO2). Haja- ja jätevesien sekä jätteen polttamisen kautta syntyviä päästöjä voi olla sekä ilmassa että vesissä, ja polttoprosessit voivat tuottaa haitallisia aineita kuten dioksideja ja raskasmetalleja, riippuen polttoaineesta ja päästöjen hallinnasta.

Vaikutukset ympäristöön ovat sekä ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen että paikalliset vaikutukset, kuten hajut, ilmapäästöt, vesistöjen saastuminen ja maaperän pilaantumisen riski. Jätepäästöjä pyritään vähentämään jätteen synnyn ehkäisyllä, jakeistulla kierrätyksellä ja kompostoinnilla, sekä energian talteenotolla hyödyntäen biohajoavaa jätettä anaerobisessa mädätyksessä. Lämpö- ja biokaasupäästöjen hallintaan käytetään kaasutus- ja biokaasukasulatus-tekniikoita sekä jätteen poltosta vastaavia päästöjen vähennystoimia.

Päästöjä seurataan ja raportoidaan ilmastoseurannassa käyttäen CO2-ekvivalenttia (CO2e). Kansainvälisesti nämä päästöt kuuluvat osaksi kasvihuonekaasujen inventaarioita sekä elinkaarianalyyseja, ja niitä säädellään EU:n jätelainsäädännön sekä kansallisten jäte- ja ympäristöjohtamisen puitteiden kautta.