talteenotolla

Talteenotto on suomalainen oikeudellinen termi, jolla tarkoitetaan toimia, joissa viranomainen turvaa tai pidättää omaisuutta taatakseen velan perimisen, rikosepäilyyn liittyvän esinearkun säilyttämisen tai muun ennalta ehkäisevän tarkoituksen. Se on yleensä väliaikainen toimenpide, joka kohdistuu rahallisiin varoihin, arvopapereihin, irtaimeen omaisuuteen tai kiinteistöihin, ja se voidaan toteuttaa sekä rikos- että verotukseen liittyvissä asioissa.

Käytännössä talteenotto liittyy usein siihen, että omaisuus jäädytetään tai otetaan hallintaan ennen lopullista ratkaisua. Esimerkiksi veroviranomaiset tai ulosottoviranomaiset voivat määrätä talteenotosta, kun on epäilyksiä vero- tai velka­saatavien realisoitumisen turvaamisesta. Rikosasioissa poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin voi puolestaan määrätä esineiden tai varojen talteenotosta osana esitutkintaa tai rikostuomion valmistelemista.

Prosessi yleisesti etenee vaatimuksen perusteella: viranomainen esittää hakemuksen tai päätöksen, joka perustuu lainsäädäntöön, ja oikeus voi antaa määräyksen talteenotosta. Päätöksestä voidaan yleensä valittaa, ja talteenotto on usein määräaikainen, kunnes päätös tai rikosoikeudellinen lopputulos on syntynyt. Toimenpiteet voivat rajoittaa omistajan oikeuksia ja käyttää joitakin varoja tai esineitä talouden turvaamiseksi tai omaisuuden realisointiin. Ennen kuin talteenotto puretaan, on tarkoituksenmukaista selvittää, onko se edelleen tarpeellinen.

Talteenotto eroaa lopullisesta konfiskaatiosta tai vakuudesta siinä, että se on ensisijaisesti ennalta ehkäisevä ja väliaikainen toimenpide, jonka tarkoituksena estää omaisuuden siirtyminen tai menettäminen ennen lopullista ratkaisua.