Järjestäytymispraktikoita
Järjestäytymispraktikat kuvaavat niitä keinoja ja käytäntöjä, joilla ryhmät organisoivat toimintansa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Niihin kuuluu jäsenhankinta, johtamisen ja päätöksenteon käytännöt, resurssien mobilointi sekä kulttuurin ja normien muodostuminen. Tutkimuksissa ne tarkastellaan sosiologian, organisaatiotieteen, politiikan tutkimuksen sekä sosiaalisten liikkeiden kontekstissa.
Historiallisesti järjestäytyminen näkyy yhdistysten, ammattiyhdistysten, puolueiden ja kansalaisjärjestöjen kehittyessä. Eri konteksteissa keskeisiä teemoja ovat muodollisten rakenteiden
Keskeisiä ulottuvuuksia ovat mm. jäsenistö ja osallistuminen, päätöksentekoprosessit ja tilivelvollisuus, viestintä ja tiedonkulku, resursointi ja talouden
Järjestäytymispraktikoita esiintyy niin ammatillisissa järjestöissä, kansalaisliikkeissä, voittoa tavoittelevissa ja voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä sekä verkossa toimivissa ryhmissä.
Kritiikissä ja tutkimuksessa tarkastellaan tasapuolisuutta, osallistumisen laajuutta, läpinäkyvyyttä ja johtajuuden vastuullisuutta sekä teknologian vaikutuksia sananvapauteen ja