Järjestysasteikoita

Järjestysasteikoita kuvaa tilastollisen mittauksen tasoa, jossa havaintoja voidaan asettaa paremmuus- tai suuruusjärjestykseen. Niissä luokkien välinen järjestys on merkityksellinen, mutta etäisyyksiä tai erotusten suuruutta kategorioiden välillä ei voi tulkita mielekkäästi. Tämän vuoksi järjestysasteikko on vähemmän informatiivinen kuin mitta-asteikot, joissa erot ovat tarkasti määriteltyjä.

Tyypillisiä esimerkkejä ovat Likert-asteikot ja muut mielipide- tai tyytyväisyyden arviot, joissa vastaajat valitsevat vaihtoehdon 1–5 tai 1–7 ja joiden järjestys kertoo arvion suuruudesta. Myös arvosanajärjestelmät (esimerkiksi koulumenestysasteikot) sekä kilpailujen sijoitukset perustuvat järjestysasteikkoihin. Järjestysasteikot voivat olla diskreettejä ja niissä voi olla rajoitettu määrä luokkia tai kategorioita, kuten pienet kategoriat: huono—klaus, keskitaso, hyvä.

Analyysi ja tilastointiin liittyvät seikat: järjestysasteikot mahdollistavat tilastolliset mittarit, kuten moodin ja mediaanin laskemisen, mutta ei oltuessaan yleensä keskiarvon laskeminen tai varianssin tulkitseminen. Tilastollisesti soveltuvia menetelmiä ovat ei-parametritiset testit (esim. Mann–Whitney U, Kruskal–Wallis) sekä korrelaatioanalyysit, kuten Spearmanin rho. Tulokset ovat luokitus- tai järjestysperusteisia eikä niissä ole oletuksia tasakokoisista tai yhtä suurista etäisyyksistä.

Käyttökontekstit kattavat sosiaalitieteet, markkinatutkimukset, kyselytutkimukset ja laatuluokitukset. Järjestysasteikoiden tulisi tulkita varoen, ja niiden valinta kannattaa tehdä mittaustilanteen mukaan, ottaen huomioon, että erot eivät ole tasaisessa suhteessa.