Järjestelmäjatkumoista
Järjestelmäjatkumoista on suomalaisessa systeemiajattelussa käytetty termi, jolla viitataan siihen, että monimutkaiset järjestelmät voidaan ymmärtää muodostuviksi toisiinsa liittyvistä ja jatkuvista jatkumon kaltaisista tiloista. Ajattelun ydin on jatkuvuuden ja muutoksen korostaminen, ei pelkästään yksittäisiä tiloja.
Keskeisiä ideoita ovat ajallinen jatkuvuus, rakenteellinen ja hierarkkinen jatkuvuus sekä toiminnallinen jatkuvuus. Näiden jatkuvuustyylien mallintaminen mahdollistaa
Mallintaminen perustuu jatkuvuusmallien periaatteisiin, kuten differential- ja osittaisdifferentiaaliyhtälöihin, dynaamisiin järjestelmiin sekä verkko- ja virtaumamallinnukseen.
Sovelluksia ovat järjestelmäsuunnittelu, ohjelmistokehitys, biologia, ekologia sekä infrastruktuurien kestävyysanalyysi.
Käsite on esiintynyt erityisesti suomalaisessa systeemitieteen ja kybernetiikan keskustelussa 1990-luvulta lähtien. Siitä huolimatta se ei ole
Kritiikki painottaa mittaamisen vaikeutta, jatkuvuuden oletusten tarvetta sekä laskennallisen kompleksisuuden lisääntymistä. Lisäksi joidenkin kriitikoiden mukaan jatkuvuusmallit